1618
Apostolien teot
ta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista,
sillä paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heitä ja sanoi: "Mie-
het, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi,
ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme."
Mutta sadanpäämies uskoi enemmän perämiestä ja laivanisäntää
kuin Paavalin sanoja. Ja koska satama oli sopimaton talvehtimi-
seen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä,
voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan
satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin. Ja kun etelä-
tuuli alkoi puhaltaa, luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille,
nostivat ankkurin ja kulkivat aivan likitse Kreetaa. Mutta ennen pit-
kää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky.
Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätim-
me sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. Ja päästyämme erään
pienen, Klauda nimisen saaren suojaan me töintuskin saimme ven-
heen korjuuseen. Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja
sitoivat laivan ympäri köysiä, ja kun pelkäsivät ajautuvansa Syrttei-
hin, laskivat he purjeet alas, ja niin he ajelehtivat. Mutta kun ra-
juilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä las-
tia mereen, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen
laivan kaluston. Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen
päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelas-
tumisen toivo. Kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi hei-
dän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa mi-
nun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten olisitte säästyneet tästä
vaivasta ja vahingosta. Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan roh-
kealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva huk-
kuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli,
jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä
pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Ju-
mala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat.'
Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se us-
ko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin
saarelle meidän täytyy viskautua." Ja kun tuli neljästoista yö mei-
