1043
Jesajan kirja
vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä
iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja
huokaus pakenevat.
Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin
kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja
valloitti ne. Ja Assurin kuningas lähetti Laakiista Rabsaken suuren
sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin, ja hän
pysähtyi Ylälammikon vesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien
varrella. Ja Eljakim, Hilkian poika, joka oli palatsin päällikkönä, ja
kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, menivät hänen luok-
sensa. Ja Rabsake sanoi heille: Sanokaa Hiskialle: Näin sanoo
suurkuningas, Assurin kuningas: 'Mitä on tuo luottamus, mikä sinul-
la on? Minä sanon: pelkkää huulten puhetta on moinen neuvo ja
voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua
vastaan? Katso, sinä luotat Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruoko-
sauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää
sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen
luottavat. Vai sanotko ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän
Jumalaamme? Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit
Hiskia poisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille: Tämän altta-
rin edessä on teidän kumartaen rukoiltava?' Mutta lyö nyt vetoa
minun herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: minä annan sinulle kaksi
tuhatta hevosta, jos sinä voit hankkia niille ratsastajat. Kuinka sinä
sitten voisit torjua ainoankaan käskynhaltijan, ainoankaan minun
herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Ja sinä vain luotat
Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin. Olenko minä siis Herran sal-
limatta hyökännyt tähän maahan hävittämään sitä? Herra itse on
sanonut minulle: 'Hyökkää tähän maahan ja hävitä se.' Niin Eljakim,
Sebna ja Jooah sanoivat Rabsakelle: Puhu palvelijoillesi araminkiel-
tä, sillä me ymmärrämme sitä; älä puhu meille juudankieltä kansan
kuullen, jota on muurilla. Mutta Rabsake vastasi: Onko minun her-
rani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja sinun herrallesi ja si-
nulle? Eikö juuri niille miehille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat tei-
dän kanssanne syömään omaa likaansa ja juomaan omaa vettän-
