1012
Jesajan kirja
vallatkaamme se itsellemme ja asettakaamme sinne kuninkaaksi
Taabalin poika', niin sanoo Herra, Herra näin: Ei se onnistu, eikä
se tapahdu. Sillä Aramin pää on Damasko, ja Damaskon pää on
Resin - mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä, ja Efraim on muser-
rettu eikä ole enää kansa - ja Efraimin pää on Samaria, ja Sama-
rian pää on Remaljan poika. Ellette usko, niin ette kestä. Ja Herra
puhui jälleen Aahaalle sanoen: Pyydä itsellesi merkki Herralta, Ju-
malaltasi, pyydä alhaalta syvyydestä taikka ylhäältä korkeudesta.
Mutta Aahas vastasi: En pyydä enkä kiusaa Herraa. Siihen hän lau-
sui: Kuulkaa, te Daavidin suku, eikö se riitä, että te ihmiset väsytät-
te, kun vielä minun Jumalanikin itseenne väsytätte? Sentähden Her-
ra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyt-
tää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Voita ja hunajaa hän
syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan
hyvän; sillä ennenkuin poika on oppinut hylkäämään pahan ja valit-
semaan hyvän, tulee autioksi maa, jonka kahta kuningasta sinä
kauhistut. Herra antaa tulla sinulle, sinun kansallesi ja isäsi suvulle
ne päivät, joita ei ole ollut siitä asti, kun Efraim luopui Juudasta -
antaa tulla Assurin kuninkaan. Ja sinä päivänä Herra viheltää kär-
päset Egyptin virtain suulta ja mehiläiset Assurin maasta, ja ne tu-
levat ja laskeutuvat kaikki vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin, kaikkiin
orjantappurapensaisiin ja kaikille juottopaikoille. Sinä päivänä Herra
ajattaa virran tuolta puolen palkatulla partaveitsellä, Assurin kunin-
kaalla, pään ja häpykarvat; viepä se vielä parrankin. Siihen aikaan
pitää mies lehmäsen ja pari lammasta, mutta runsaan maidon tu-
lon tähden hän syö voita; sillä voita ja hunajaa syövät kaikki maa-
han jäljelle jääneet. Ja siihen aikaan jokainen paikka, jossa kasvaa
tuhat viinipuuta, arvoltaan tuhat hopeasekeliä, joutuu orjantappurain
ja ohdakkeiden valtaan. Sinne on mentävä nuolet ja jousi mukana,
sillä koko maa on pelkkää orjantappuraa ja ohdaketta. Ei yhdellä-
kään niistä vuorista, joita nyt kuokalla kuokitaan, enää mennä or-
jantappurain ja ohdakkeiden pelosta; ne jäävät härkien laitumeksi ja
lammasten tallattavaksi.
