SAKARJA
2. Luku.
I. Taas yksi näky Jerusalemin holhoomisesta. II. Varoitus Babeliin jääneille Juudalaisille tulemaan kotia Herran turviin. III. Ennustus pakanain kääntymisestä ja Jumalan kansan suojeluksesta.
I. Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, miehen* kädessä oli mittanuora.
2. Ja minä sanoin: kuhunkas menet? Mutta hän sanoi minulle: mittaamaan Jerusalemia, ja katsomaan, kuinka pitkä ja leviä se on oleva.
3. Ja katso, enkeli, joka puhui minun kanssani, läksi ulos, ja toinen enkeli meni häntä vastaan,
4. Ja sanoi hänelle: juokse tuonne, ja puhu sille pojalle ja sano: Jerusalemissa pitää ilman muureja asuttaman, ihmisten ja karjan paljouden tähden, joka siinä oleva on.
5. Ja minä tahdon olla, sanoo Herra, tulinen muuri hänen ympärillänsä, ja tahdon itse olla kunniaksi hänen keskellänsä.
6. II. Hoi! hoi! paetkaat pohjan maasta, sanoo Herra; sillä minä hajoitin teitä neljään tuuleen taivaan alla, sanoo Herra.
7. Hoi Zion, joka asut Babelin tyttären tykönä! pelasta sinus.
8. Sillä näin sanoo Herra Zebaot: joka sen (ilmoitetun) kunnian jälkeen lähetti minun niiden pakanain tykö, jotka teitä raatelivat: joka teihin rupee, se rupee hänen silmänsä terään.
9. Sillä katso, minä nostan käteni heidän ylitsensä, että heidän pitää oleman niille saaliiksi, jotka ennen heitä palvelivat; että teidän pitää ymmärtämän Herran Zebaotin minua lähettäneeksi.
10. Veisaa ja riemuitse, Zionin tytär*; sillä katso, minä tulen**, ja tahdon asua+ sinun tykönäs, sanoo Herra.
11. III. Silloin pitää paljon pakanoita Herrassa kiinni riippuman*, jotka minun kansani pitää oleman+: ja minä tahdon asua sinun tykönäs, ettäs ymmärtäisit Herran Zebaotin lähettäneen minut sinun tykös.
12. Ja Herra on perivä Juudan osaksensa siinä pyhässä maassa, ja on taas Jerusalemin valitseva.
13. Vaijetkoon kaikki liha* Herran edessä; sillä hän on noussut pyhästä asuinsiastansa.