SAKARJA
12. Luku.
I. Herra lupaa hengellisen Jerusalemin, se on seurakuntansa, suojella vainonkin ja ahdistuksen alla. II. Luvataan Pyhä Henki ja kirjoitetaan katuvaisten valitus Kristuksen viattoman kuoleman ylitse.
I. Tämä on Herran sanan kuorma Israelista: Herra, joka taivaat venyttää, ja maan perustaa, ja tekee ihmisen hengen hänessä, sanoo:
2. Katso, minä tahdon Jerusalemin tehdä unimaljaksi* kaikille kansoille siinä ympärillä; sillä sen pitää myös Juudaa kohtaaman, kuin Jerusalem piiritetään.
3. Ja sillä ajalla tahdon minä Jerusalemin tehdä kaikille kansoille kuormakiveksi; niin monta kuin häntä siirtää tahtovat, pitää itsensä siihen rikki repimän; sillä kaikki pakanat maan päällä kokoontuvat häntä vastaan.
4. Silloin, sanoo Herra, tahdon minä kaikki hevoset pelkuriksi saattaa, ja heidän ratsastajansa tyhmäksi; mutta Juudan huoneelle tahdon minä avata minun silmäni*, ja kaikki kansain hevoset lyödä sokeudella.
5. Ja Juudan päämiesten pitää sanoman sydämessänsä: olkoon Jerusalemin asuvaiset vain hyvässä turvassa, Herrassa Zebaotissa, heidän Jumalassansa.
6. Sillä ajalla tahdon minä panna Juudan päämiehet niinkuin tulipätsiksi puiden sekaan, ja niinkuin tulisoiton* jalallisen, syömään sekä oikialta että vasemmalta puolelta kaikki kansat ympäriltä; ja Jerusalem asutaan taas siallansa Jerusalemissa+.
7. Ja Herra on vapahtava Juudan majat niinkuin alustakin, ettei Davidin huoneen kunnia ylen paljo kerskaisi, eikä Jerusalemin asuvaisen kunnia, Juudaa vastaan.
8. Niinä päivinä on Herra Jerusalemin asuvaiset varjeleva*; ja on tapahtuva, että se, joka silloin heidän seassansa heikko on, on oleva niinkuin David, ja Davidin huone on oleva niinkuin Jumalan huone, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä.
9. Silloin ajattelin minä hukuttaa kaikkia pakanoita, jotka ovat lähteneet Jerusalemia vastaan.
10. II. Mutta Davidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille tahdon minä vuodattaa armon ja rukouksen hengen*; sillä heidän pitää katsoman minun puoleeni, jonka he lävitse pistäneet ovat**; ja pitää valittaman, niinkuin joku valittaa ainokaista poikaansa+, ja heidän pitää häntä murehtiman, niinkuin joku itkis esikoistansa.
11. Silloin pitää suuren valitusitkun oleman Jerusalemissa, niinkuin Hadadrimmonin itku Megiddon kedolla.
12. Ja maan pitää valittaman*, jokainen sukukunta erinänsä; Davidin huoneen sukukunta erinänsä, ja heidän vaimonsa erinänsä; Natanin huoneen sukukunta erinänsä, ja heidän vaimonsa erinänsä;
13. Levin huoneen sukukunta erinänsä, ja heidän vaimonsa erinänsä; Simein* huoneen sukukunta erinänsä, ja heidän vaimonsa erinänsä;
14. Niin myös kaikki muut jääneet sukukunnat, kukin erinänsä, ja heidän vaimonsa myös erinänsä.