PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
3. luku
I. Kristuksen kanssapuhe Nikodemuksen kanssa vastuudesta syntymisestä, uskosta, autuudesta ja kadotuksesta. II. Jesus kastaa opetuslastensa kautta; Johannes kastaa myös Enonissa. III. Johannes Kastajan viimeinen todistus Kristuksesta.
I. Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä*, Juudalaisten ylimmäinen.
2. Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.
3. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny*, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.
4. Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?
5. Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
6. Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.
7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
8. Tuuli puhaltaa, missä hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä*, mistä hän tulee taikka minne hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.
9. Vastasi Nikodemus ja sanoi hänelle: kuinka ne taitavat tapahtua?
10. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet mestari Israelissa, ja et näitä tiedä!
11. Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: me puhumme, mitä me tiedämme, ja todistamme, mitä me näemme*, ja ette ota vastaan meidän todistustamme.
12. Jos minä maallisia teille sanoin, ja ette usko: kuinka te uskoisitte, jos minä taivaallisia teille sanoisin?
13. Ei astu kenkään ylös taivaaseen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
14. Ja niinkuin Moses ylensi kärmeen korvessa*, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän+:
15. Että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
17. Sillä ei Jumala lälähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman.
18. Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita*; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.
19. Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.
20. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta* eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman.
21. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin; sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.
22. II. Sitte tuli Jesus ja hänen opetuslapsensa Juudean maahan, ja asui siellä heidän kanssansa, ja kasti.
23. Mutta Johannes kasti myös Enonissa läsnä Salimia*, sillä siellä oli paljo vettä; ja he tulivat ja kastettiin+.
24. Sillä ei Johannes ollut vielä silloin vankiuteen heitetty.
25. III. Niin tuli kysymys Johanneksen opetuslasten ja Juudalaisten välillä puhdistuksesta.
26. Ja he tulivat Johanneksen tykö ja sanoivat hänelle: opettaja, se joka sinun kanssas oli toisella puolella Jordania, josta sinä todistit*, katso, hän kastaa, ja jokainen menee hänen tykönsä.
27. Johannes vastasi ja sanoi: ei ihminen taida mitään ottaa, ellei hänelle anneta taivaasta.
28. Te olette itse minun todistajani, että minä olen sanonut: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.
29. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuultelee häntä, se iloittaa itsiänsä yljän äänestä sangen suuresti; sentähden on tämä minun iloni täytetty.
30. Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän.
31. Joka ylhäältä tulee, se on kaikkein päällä, ja joka maasta on, se on maasta ja puhuu maasta. Joka taivaasta tulee, hän on kaikkein ylin.
32. Ja mitä hän nähnyt ja kuullut on, sen hän todistaa*, ja ei kenkään ota vastaan hänen todistustansa.
33. Joka hänen todistuksensa otti vastaan, se päätti Jumalan olevan totisen.
34. Sillä jonka Jumala lähetti, se puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.
35. Isä rakastaa Poikaa, ja antoi kaikki hänen käteensä.
36. Joka uskoo Pojan päälle, hänellä on ijankaikkinen elämä*; mutta joka ei usko Pojan päälle, ei hänen pidä elämää näkemän**, mutta Jumalan viha pysyy hänen päällänsä+.