P. Johanneksen ilmestys
5. luku
I. Istuimella istuvan kädessä näkyi seitsemällä sinetillä lukittu kirja, jota ei yksikään muu taitanut avata vaan Karitsa, se on Kristus; II. Sentähden vanhimmat, niin myös enkelit, kaikki luodut, ja ne
neljä eläintä ylistävät Karitsaa.
I. Ja minä näin istuimella istuvaisen oikiassa kädessä kirjan, sisältä ja ulkoa kirjoitetun*, seitsemällä sinetillä lukitun.
2. Ja minä näin väkevän enkelin suurella äänellä saarnaavan: kuka on mahdollinen tätä kirjaa avaamaan ja hänen sinettiänsä päästämään?
3. Ja ei yksikään voinut, ei taivaassa, eikä maassa, eikä maan alla, kirjaa avata, eikä siihen katsoa.
4. Ja minä itkin kovin, ettei yksikään löydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan eikä sitä näkemään.
5. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: älä itke! katso, Jalopeura* voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri+, avaamaan sitä kirjaa ja päästämään sen seitsemää sinettiä.
6. Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän eläimen ja vanhimpien keskellä seisoi Karitsa*, niinkuin tapettu (a), jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää+, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä kaikelle maalle lähetetyt:
7. Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta kädestä.
8. II. Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä*, jotka ovat pyhäin rukoukset,
9. Ja veisasivat uutta virttä*, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit+ kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,
10. Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi*, ja me saamme vallita maan päällä.
11. Ja minä näin ja kuulin monen enkelin äänen istuimen ja eläinten ja vanhimpien ympärillä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhannen kertaa tuhatta,
12. Ja sanoivat suurella äänellä: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.
13. Ja kaikki luontokappaleet*, jotka taivaassa ovat, ja maan päällä, ja maan alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
14. Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen.