P. Johanneksen ilmestys
20. luku
I. Perkele sidotaan, pyhäin sielut elävät ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhannen ajastaikaa. II. Perkele päästetään vallallensa vähäksi ajaksi, Gog ja Magog hävitetään, ja perkele heitetään tuliseen järveen. III. Viimeinen tuomio pidetään.
I. Ja minä näin enkelin astuvan alas taivaasta, jolla oli syvyyden avain* ja suuri kahle hänen kädessänsä.
2. Ja hän otti lohikärmeen kiinni, vanhan madon, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänen tuhanneksi vuodeksi,
3. Ja heitti hänen syvyyteen, ja sulki hänen, ja lukitsi päältä, ettei hänen enempi pitäisi pakanoita viettelemän, siihenasti kuin tuhannen vuotta kuluu; ja sitte pitää hän vähäksi hetkeksi päästettämän.
4. Ja minä näin istuimet*, ja he istuivat niiden päällä, ja heille annettiin tuomio+; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden mestatut olivat§, ja jotka ei petoa kumartaneet eikä hänen kuvaansa, ja ei ottaneet hänen merkkiänsä otsiinsa taikka käsiinsä; ja he elivät ja hallitsivat** Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
5. Mutta ne muut ei kuolleista virvonneet siihenasti kuin tuhannen ajastaikaa kului. Tämä on ensimäinen ylösnousemus.
6. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimäisessä ylösnousemisessa: niiden ylitse ei ole toisella kuolemalla yhtään valtaa, vaan he tulevat Jumalan ja Kristuksen papeiksi, ja hallitsevat hänen kanssansa tuhannen vuotta.
7. II. Ja kuin tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin saatana päästetään vankiudestansa.
8. Ja hän menee ulos pakanoita viettelemään, jotka neljällä maankulmalla ovat, Gog* ja Magog, että hän heitä sotaan kokoais+, joidenka luku on niinkuin meren santa.
9. Ja he astuivat maan avaruuden päälle, ja piirittivät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin. Ja tuli lankesi Jumalalta taivaasta ja söi heidät.
10. Ja perkele, joka heitä vietteli, heitettiin tuliseen ja tulikiviseen järveen, jossa sekä peto että väärä propheta oli; ja ne pitää vaivattaman päivää ja yötä ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
11. III. Ja minä näin suuren valkian istuimen ja senpäällä istuvan, jonka kasvoin edestä maa ja taivas pakeni; ja ei heille löydetty siaa.
12. Ja minä näin kuolleet, sekä pienet että suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessä, ja kirjat avattiin*, ja toinen kirja avattiin, joka on elämän+, ja kuolleet tuomittiin niistä, mitkä kirjoissa kirjoitetut olivat, töittensä jälkeen§.
13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hänessä olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissä olivat: ja ne tuomittiin jokainen töittensä jälkeen.
14. Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema.
15. Ja joka ei löydetty elämän kirjassa kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen järveen.