P. PIETARIN 1 EPISTOLA
3. luku
Pietari neuvoo I. Vaimoja ja miehiä keskinäiseen velvollisuuteen ja säädyllisiin käytöksiin, II. Kaikkia kristityitä monikahtain avuin harjoitukseen, III. Rohkiaan uskon tunnustukseen Kristuksen tunnossa, jossa hän myös Noan aikaa ja kastetta muistuttaa.
I. Niin olkaan vaimot myös miehillensä alamaiset, että nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat,
2. Kuin he teidän puhtaan menonne näkevät pelvossa.
3. Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäri-ripustamisessa eli vaatteen puvussa,
4. Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä*, lakialla ja hiljaisella* hengellä, se on kallis Jumalan edessä.
5. Sillä näin ovat pyhätkin vaimot muinen itsensä kaunistaneet, jotka toivonsa panivat Jumalan päälle ja olivat miehillensä alamaiset,
6. Niinkuin Sara oli Abrahamille kuuliainen ja kutsui hänen herraksi*, jonka tyttäriksi te tulleet olette, jos te hyvin teette ja pelkäämättä olette.
7. Te, miehet, myös asukaat heidän kanssansa taidolla ja antakaat vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hänen kunniansa*, niinkuin myös elämän armon kanssaperillisille, ettei teidän rukouksenne estetyksi tulisi.
8. II. Mutta viimein olkaat kaikki yksimieliset*, ynnä kärsiväiset, pitäin veljellistä rakkautta keskenänne, laupiaat, ystävälliset,
9. Ei kostain pahaa pahalla*, eikä kirouksella kirousta, vaan paremmin siunatkaat, tietäen, että te olette kutsutut siunausta perimään§.
10. Sillä joka elää tahtoo ja hyviä päiviä nähdä, hän hillitkään kielensä pahuudesta ja huulensa vilppiä puhumasta,
11. Hän välttäkään pahaa ja tehkään hyvää, etsikään rauhaa ja noudattamaan sitä.
12. Sillä Herran silmät ovat vanhurskasten päälle ja hänen korvansa heidän rukouksissansa*; mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan.
13. Ja kuka on, joka taitaa teitä vahingoittaa, jos te hyvää pyydätte?
14. Ja jos te vielä oikeudenkin tähden kärsisitte, niin te kuitenkin autuaat olette*; mutta älkäät peljätkö heidän vaatimistansa, älkäät myös heitä hämmästykö§.
15. III. Mutta pyhittäkäät Herra Jumala teidän sydämissänne*. Olkaat myös aina valmiit vastaamaan§ jokaista, joka teidän toivonne perustusta tutkistelee, joka teissä on, hiljaisuudella ja pelvolla,
16. Ja pitäkäät hyvä omatunto, että ne, jotka teitä panettelevat niinkuin pahantekiöitä, häpeäisivät*, että he ovat häväisseet teidän hyvän menonne Kristuksessa.
17. Sillä se on parempi, jos Jumalan tahto niin on, että te hyvän työn tähden kärsitte kuin pahan.
18. Sillä Kristus myös kerran kärsi meidän synteimme tähden*, hurskas vääräin edestä, että hän meitä Jumalalle uhrais: lihan kautta tosin kuoletettu, mutta Hengen kautta eläväksi tehty§,
19. Jossa hän myös meni pois ja saarnasi hengille vankeudessa,
20. Jotka ei muinen uskoneet*, kuin Jumala kerran Noan aikana odotti+ ja kärsiväinen oli, kuin arkki valmistettiin§, jossa harvat (se on: kahdeksan sielua) veden kautta päästetyksi tulivat§§.
21. Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee*, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,
22. Joka on Jumalan oikialle kädelle*, taivaasen mennyt, ja hänelle ovat enkelit ja vallat ja voimat alamaiset.