P. PIETARIN 1 EPISTOLA
2. luku
Pietari neuvoo I. Kristilliseen elämään monella perustuksella. II. Esivallalle kuuliaisuutta osoittamaan. III. Vääryyttä kärsimään Kristuksen tavalla.
I. Niin pankaat pois nyt kaikki pahuus* ja kaikki petos, ja ulkokullaisuus ja kateus, ja kaikki panetus,
2. Ja halaitkaat sitä terveellistä sanan rieskaa*, niinkuin äsken-syntyneet lapsukaiset+, että te sen kautta kasvaisitte.
3. Jos te muutoin maistaneet olette, että Herra on suloinen,
4. Jonka tykö te myös tulleet olette niinkuin elävän kiven tykö, joka kyllä ihmisiltä hyljätty on*, mutta Jumalalta valittu, kallis+.
5. Ja myös te, niinkuin elävät kivet, rakentakaat teitänne hengelliseksi huoneeksi* ja pyhäksi pappeudeksi+ uhraamaan hengellisiä uhreja§, jotka Jumalalle Jesuksen Kristuksen kautta otolliset** ovat.
6. Sentähden on myös Raamatussa: katso, minä panen Zioniin valitun kalliin kulmakiven: joka uskoo hänen päällensä, ei hän suinkaan tule häpiään.
7. Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis; mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut*, ja loukkauskiveksi, ja pahennuksen kallioksi+,
8. Nimittäin niille, jotka itsensä sanaan loukkaavat, ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat.
9. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus*, pyhä kansa+, omaisuuden kansa§, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on**,
10. Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa*: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette.
11. Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niinkuin outoja ja muukalaisia*: välttäkäät lihallisia himoja+, jotka sotivat sielua vastaan§,
12. Ja pitäkäät hyvä meno pakanain seassa*, että ne, jotka teitä panettelevat niinkuin pahointekijöitä, näkisivät teidän hyvistä töistänne+ ja kiittäisivät Jumalaa etsikon päivänä.
13. II. Sentähden olkaat alamaiset kaikelle inhimilliselle säädylle Herran tähden*, olisko se kuninkaalle, niinkuin ylimmäiselle,
14. Taikka päämiehille, niinkuin niille, jotka häneltä lähetetyt ovat pahointekiöille rangaistukseksi ja hurskaille kiitokseksi.
15. Sillä se on Jumalan tahto, että te hyvällä työllä tukitsette hulluin ja tyhmäin ihmisten suun,
16. Niinkuin vapaat*, ja ei niin, että se vapaus olis niinkuin pahuuden peite, vaan niinkuin Jumalan palveliat+.
17. Olkaat kunnialliset jokaista kohtaan*, rakastakaat veljiä+, peljätkäät Jumalaa, kunnioittakaat kuningasta§.
18. III. Te palveliat! olkaat alamaiset kaikella pelvolla teidän isännillenne*, ei ainoastaan hyville ja siveille, vaan myös tuimille.
19. Sillä se on armo, jos joku omantuntonsa tähden Jumalan tykö vaivaa kärsii, ja syyttömästi kärsii.
20. Sillä mikä kiitos se on, jos te pahain tekoinne tähden piestään, ja te kärsitte? Mutta kuin te hyvin teette ja kuitenkin vaivataan*, ja te sen kärsitte, niin se on armo Jumalan edessä.
21. Sillä sitä varten olette te kutsutut*, että Kristus myös kärsi meidän edestämme ja jätti meille esikuvan+, että teidän pitää hänen askeleitansa noudattaman,
22. Joka ei yhtään syntiä tehnyt* eikä yhtään petosta ole hänen suustansa löydetty,
23. Joka ei kironnut, kuin häntä kirottiin*, ei uhannut, kuin hän kärsi; mutta antoi hänelle koston, joka oikein tuomitsee+;
24. Joka meidän syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa* puun päällä, että me synneistä pois kuolleet eläisimme vanhurskaudelle+; jonka haavain kautta te olette terveiksi tulleet§.
25. Sillä te olitte niinkuin eksyväiset lampaat*, vaan nyt te olette palanneet teidän sieluinne paimenen+ ja piispan tykö.