Salomon Wijsaus
XIX. Lucu .
Egyptiläisten tyhmä aiwoitus/ v. 2.
Israelin lasten warjelus ja ihmellinen pelastus/ v. 6.
heidän wihollistens rangaistus ja moninaiset widzauxet/ v. 12.
Viis 19:1 MUtta jumalattomille tuli wiha ilman laupiutta loppun asti/ sillä kyllä hän ennen tiesi/ mitä heidän tästedes tekemän piti/
Viis 19:2 Nimittäin/ että heidän pidäis käskemän heidän mennä matcans/ ja johdattaman heitä wisust/ että heidän pidäis sitä catuman/ ja ajaman heitä taca:
Viis 19:3 Sillä cosca he wielä murhetit ja walitusitcua pidit cuolluitten hautain tykönä/ jouduit he toiseen pahaan aiwoituxeen/ että he tahdoit heitä otta kijnni nijncuin carcureita/ joita he cuitengin olit ajanet pois suurella rucouxella.
Viis 19:4 Mutta sen piti nijn käymän/ että he sencaltaisella lopulla tulisit hucatuxi cuin he ansainnet olit/ ja unhotaisit mitä heille oli tapahtunut/ että he saisit täydellisen widzauxen/ joca heille wielä tarjon oli:
Viis 19:5 Ja sinun Canssas piti waeldaman ihmellistä matca/ mutta nämät piti uden cuolemisen tawan löytämän.
Viis 19:6 Sillä caicki luondocappalet/ joilla oma luondo oli/ muutit idzens sinun käskys perän/ jota he palwelit/ että sinun lapses ilman wahingota waellaisit.
Viis 19:7 Pilwi oli siellä ja warjois leirin/ josa ennen wesi oli/ näkyi cuiwa maa/ punaisesta merestä tuli tie ilman estetä/ ja wäkewistä alloista wiherjäinen keto:
Viis 19:8 Josta caicki Canssa käwi/ jotca sinun kätes alla suojeltin/ nähden sencaltaista ihmellistä ihmettä/
Viis 19:9 Ja käwit nijncuin hewoiset laituimella/ ja hyppäisit nijncuin caridzat/ ja kijtit sinua HERra joca heitä pelastit.
Viis 19:10 Sillä he johdatit mieleens mitä heille oli tapahtunut heidän wiheljäisydesäns/ cuinga maa sen sias cuin hän ennen annoi eläimitä/ nyt annoi kärwäisiä/ ja wesi annoi paljo sammacoita calain edest.
Viis 19:11 Senjälken näit he myös uden linduin lain/ cosca he himoidzit ja anoit hercullista ruoca:
Viis 19:12 Sillä peldocanat tulit heidän tygöns merestä/ lackauttaman heidän himoans. TUli myös rangaistus syndisille ihmen cansa/ joca wäkewällä pitkäisen leimauxella tapahtui: sellä se oli oikein/ että he sencaltaista kärseit heidän tuimudens tähden/ että he olit pahoin tehnet wieraita wastan.
Viis 19:13 Muutamat cosca ne tulit/ jotca ei tiennet cunga heidän piti menemän/ ei ottanet heitä wastan: Mutta muutamat waadeit wieraita/ jotca heille olit hywä tehnet/ orjuteen.
Viis 19:14 Ja ei sijnä ainoastans/ waan ei he myös kärsinet että jocu cadzelis heidän päällens/ että he paha teit muucalaisille )
Viis 19:15 Mutta muutamat waiwaisit suurella tuscalla nijtä/ jotca he otit ilolla wastan/ ja annoit cansans nautita Caupungin oikeutta.
Viis 19:16 Mutta he myös tulit sokeudella lyödyxi ( nijncuin he wanhurscan owen edesä ) paxulla pimeydellä saawutettin/ että jocainen edzei tietä omaan oweens.
Viis 19:17 Elemäntit käwit toinen toisens secaan edestacaisin/ nijncuin candelen kielet soiwat toinen toisen jälken/ ja caunist cuuluwat/ nijncuin silmäin edesä nähdän:
Viis 19:18 Sillä joca tottunut oli maalla oleman/ se oli wedesä/ ja joca wedesä oli tottunut oleman/ se käwi maalla.
Viis 19:19 Tuli oli woimallinen wedesä hänen luondons wastan/ wesi unhotti woimans sammutamises.
Viis 19:20 Sitä wastan tulen liecki ei culuttanut cuolewaisten eläimitten liha/ jotca sijnä käwit/ eikä sulattanut cuolematoinda ruoca/ joca cuitengin nijncuin jää cohta suli.
Viis 19:21 HERra/ sinä olet caikisa cunnioittanut ja jaloxi tehnyt sinun Canssas/ ja et cadzonut heitä ylön/ waan aina ja jocapaicas olet ollut heille awullinen.
Vers. 20. Cuolematoinda ruoca ) on taiwallinen leipä/ jonga Auringo sulais/ Sup. 16:27.
Wijsauden Kirjan loppu.