SALOMON VIISAUS
16 luku.
Näytetään eroitus uskovaisten kurituksen ja uskottomain rangaistuksen välillä.
Sentähden he senkaltaisilla rangaistiin, joita he ansainneet olivat, niin että he paljoilta pedoilta vaivattiin.
2. Jota vitsausta vastaan sinä teit kansalles hyvää, ja valmistit heille himoruokaa, peltokanoja ravinnoksi, jota he himoitsivat,
3. Että ne, jotka sitä ruokaa himoinneet olivat, piti senkaltaisten annettuin ja säättyin peltokanain kautta oppiman itsensä pitämään pois luonnollisista tarpeista; mutta muut, joilla vähä aikaa puuttumus oli, piti uudesta elatuksesta osallisiksi tuleman.
4. Sillä sen piti niin tapahtuman, että heille, jotka niin julmasti tekivät, piti senkaltainen puuttumus tuleman, joka ei pitänyt lakkaaman; mutta näille ainoastaan osoitettiin, kuinka heidän vihollisensa tulivat vaivatuksi.
5. Tulivat myös näille pahat ja julmat pedot ja pahoilta kärmeiltä pistettiin ja turmeltiin:
6. Ei kuitenkaan ollut se vitsaus kauvan, vaan he olivat vähän aikaa peljätetyt parannukseen; sillä heillä oli terveyden merkki, että heidän piti ajatteleman sinun käskyjäs sinun laissas.
7. Sillä jotka käänsivät itsensä sen merkin puoleen, ne tulivat terveeksi, ei katsomisella,
8. Vaan sinun kauttas, joka olet kaikkein vapahtaja; jolla sinä osoitit meidän vihollisillemme, että sinä olet se, joka autat kaikesta pahasta.
tit meidän vihollisillemme, että sinä olet se, joka autat kaikesta pahasta.
9. Mutta ne heinäsirkoilta ja kärpäsiltä kuoliaaksi purtiin, ja ei taitaneet apua löytää hengellensä; sillä he olivat sen ansainneet, että heidän piti sillä vaivatuksi tuleman.
10. Mutta sinun lapsias ei taitaneet ne myrkylliset lohikärmetten hampaat vahingoittaa; sillä sinun laupiutes tuli heille avuksi ja paransi heitä.
11. Sillä sentähden he niin rangaistiin ja kohta parattiin jälleen, että he oppisivat ajattelemaan sinun sanaas, ja ettei he niin syvältä unhotukseen tulisi, vaan pysyisivät huikentelematta sinun hyvissä töissäs.
12. Sillä ei yrtit eikä voiteet heitä parantaneet, vaan sinun sanas, Herra, joka kaikki parantaa.
13. Sillä sinun hallussas on sekä elämä että kuolema, ja sinä johdatat helvetin portille, ja sieltä ylös jälleen.
14. Mutta jos ihminen jonkun tappaa pahuudellansa, niin ei hän taida tuoda jälleen henkeä, joka siitä on lähtenyt, eli palauttaa sielua, joka eroitettu on.
15. Mutta mahdotoin on välttää sinun kättäs.
16. Sillä jumalattomat, jotka ei tahtoneet sinua tuta, hosuttiin sinun voimallisella käsivarrellas, kuin he hirmuisella sateella, rakeella, vedellä, jota ei he paeta taitaneet, vaivattiin, ja tulella kulutettiin.
17. Ja se oli kaikkein kamalin, että tuli enimmästi paloi vedessä, joka kuitenkin kaikki sammuttaa; sillä maailma sotii vanhurskasten edestä.
18. Toisinaan oli tulen liekki niin masia, ettei se polttanut niitä petoja, jotka jumalattomille lähetettiin, vaan että heidän itse nähdä täytyi heitänsä Jumalan tuomiolta niin rangaistavan.
19. Toisinaan paloi liekki vedessä vastoin tulen voimaa, että hän väärän suvun maan päältä hukuttais.
20. Sitä vastaan ruokit sinä kansas enkelein rualla, ja lähetit leipää taivaasta ilman työtä valmistettua, joka taisi antaa kaikkinaista himoa, ja oli jokaiselle hänen makunsa jälkeen.
21. Sillä jos sinuun turvataan, ilmoittaa se sinun lapsilles, kuinka makia sinä olet, ja jokainen teki siitä, mitä hän tahtoi, niinkuin hänen himonsa oli, että se niin ja niin maisti.
22. Mutta näille pysyi lumi ja jää sulamatta tulessa, että he olisivat ymmärtäneet, kuinka tuli, joka rakeissa paloi, ja sateessa leimahti, turmeli vihollisten hedelmät.
23. Että vanhurskaat olisivat ravituksi tulleet, täytyi sen voimiansa unohtaa.
24. Sillä koska luontokappale sinua palvelee niinkuin Luojaansa, on se voimallinen rankaisemaan vääriä, ja asettaa itsensä niille hyväksi, jotka uskovat sinun päälles.
25. Sen tähden se antoi itsensä silloin moneksi muuttaa, ja oli sinun lahjalles kuuliainen, joka kaikki ravitsee, itse kunkin tahtonsa jälkeen,
niinkuin joku sitä tarvitsi.
26. Että sinun lapses, joita sinä, Herra, rakastit, oppisivat, ettei kasvanut hedelmä elätä ihmistä, vaan sinun sanas ne ravitsee, jotka uskovat sinun päälles.
27. Sillä se, joka ei tulelta kulutettu, suli kohta vähästä auringon paisteesta, koska se palavaksi tuli,
28. Että ilmoitettaisiin, että sinua pitää kiitettämän jo ennenkuin aurinko nousee, ja astuttaman sinun etees päivän valjetessa.
29. Sillä kiittämättömän ihmisen toivo pitää hukkuman niinkuin härmä talvella, ja vuotaman pois niinkuin kelvotoin vesi.