SALOMON VIISAUS
14 luku.
Epäjumaluuden kauheus ja alku.
Niin myös se tekee, joka tahtoo purjehtia, ja on aikonut vaeltaa julmissa aalloissa: hän rukoilee puuta, joka heikompi sitä laivaa on, jonka päällä hän vaeltaa;
2. Sillä se on sentähden tehty, että sillä pitää ravintoa etsittämän, ja tekiä on sen taidolla valmistanut.
3. Mutta sinun edeskatsomises, oi Isä, hallitsee sitä; sillä sinä annat tien meressä ja aaltoin keskellä pelkäämättömän juoksun,
4. Jolla osoitat, kuinka sinä kaikissa paikoissa voimallinen olet auttamaan, vaikka joku itsensä antais merelle ilman laivaa.
5. Kuitenkin, ettes tahdo sitä turhana pitää, jota sinä viisaudessas luonut olet, tapahtuu se, että ihmiset uskaltavat henkensä sen kaltaisen huonon puun päälle, ja tulevat laivassa talteen, jossa he vaeltavat aaltoin lävitse.
6. Sillä muinen, kun uljaat sankarit hukutettiin, pakenivat ne laivaan, joilla toivo oli, että heidän piti lisäämän maailmaa jälleen, jonka sinun kätes hallitsi, he jättivät niin maailmalle siemenen jälkeensä.
7. Sillä se puu on siunattu, jonka kautta vanhurskas tulee.
8. Mutta sitä pitää kirottaman, joka käsillä valmistetaan, se myös, joka sen tekee: tämä sentähden että hän sen teki, se sentähden, että se jumalaksi kutsutaan, .kuitenkin on katoovainen kappale
9. Sillä Jumala vihaa yhtäläisesti molempia, jumalatointa ja hänen jumalatointa työtänsä,
10. Ja työ tulee tekiänsänsä vaivatuksi. ,
11. Seutähden myös pakanain epäjumalat kuritetaan; sillä ovat Jumalan luontokappaleista tulleet kauhistukseksi ja ihmissieluille pahennukseksi ja ymmärtämättömille paulaksi.
12. Sillä epäjumalten asetus suurin huoruus, ja heidän alkunsa , on vahingollinen pahennus maailmassa.
13. Sillä ei ne alusta olleet, eikä ijankaikkisesti pysy;
14. Vaan ihmisten turhalla kunnioittamisella he ovat tulleet maailmaan, ja sentähden ajatellut ettei ihmiset saa kauan elää.
15. Sillä isä, koska hän suri ja itki poikaansa, joka häneltä, varhain tuli pois, antoi hän tehdä kuvan ja rupesi pitämään hänen
joka kuollut ihminen oli, jumalana, ja asetti palvelioillensa jumalanpalveluksen ja uhrin.
16. Sitte ajankululla pidettiin senkaltainen jumalatoin tapa lakina, että myös
kuvaa täytyi kunnioittaa tyrannein käskystä.
17. Niin myös kansa, joka ei läsnä ollen saanut kunnioittaa, että he niin kaukana asuivat, antoivat tehdä sen
muodon kaukaisella maalla, ja teettivät kauniit voimallisten kuningasten kuvat, että he ahkerasti olisivat heille mielennouteeksi, sekä poissa että läsnäollessa.
18. Niin autti myös tekiän suuri ahkeruus vahvistamaan ymmärtämättömiä senkaltaiseen
jumalanpalvelukseen.
19. Sillä koska joku tahtoi palvella ruhtinaan mieliksi, teki hän kuvan kaikella taidolla kaikkein kauneimmaksi.
20. Mutta kansa, joka senkaltaisella kauniilla työllä oli kehoitettu, rupesi sitä jumalana pitämään, joka vähää ennen ihmisenä kunnioitettiin.
21. Senkaltaisesta asiasta tuli petollisuus maailmaan, koska ihmisiä jotenkin ahdistettiin, eli he tahtoivat tehdä
tyrannille jotain mielennouteeksi, antoivat he kiville ja puille senkaltaisen nimen, kuin ei pitänyt.
22. Sitte ei he siihen tyytyneet, että he Jumalan tunnosta erehtyivät, vaan vaikka he elivät senkaltaisessa tyhmässä ja hullussa menossa, kutsuivat he kuitenkin senkaltaisen sodan ja vahingon rauhaksi.
23. Sillä taikka he lapsensa tappavat uhriksi, eli pitävät jonkun jumalanpalveluksen, jota ei tarvita mainittaa, taikka harjoittavat itsiänsä ylönsyömisessä
pahalla tavalla,
24. Ja ei ole heillä enempi puhdasta elämää aviokäskyssä, vaan toinen tappaa toisen petoksella, eli murheelliseksi tekee huoruudella,
25. Ja heidän seassansa käy kaikki sekaisin: veri, murha, varkaus, petos, vilppi, vaatimus, väärä vala, hurskasten levottomuus,
26. Kiittämättömyys, nuorten sydänten pahennus, mykät synnit, sukurutsaus, huoruus ja salavuoteus.
27. Sillä häpiällisten epäjumalain palvelus on alku, syy ja loppu kaikkeen pahuuteen.
28. Jos he pyhäpäivää pitävät, niin he tekevät kuin hullut; jos he ennustavat, niin se on kaikki valhe; ei he oikein elä, ja ovat nopsat valalla pettämään.
29. Sillä he uskovat hengettömäin jumalten päälle, niin ei he pelkää vahinkoa, kuin he vannovat väärin.
30. Kuitenkin oikein heille se tapahtuu, sekä ettei heillä ole oikiaa tietoa Jumalasta, että he epäjumalista ottavat vaarin, ja että he vannovat väärin, ja ei he pyhästä lukua pidä.
31. Sillä jumalattomain pahuus saa lopun, ei siitä vallasta, joka heillä on vannoissansa, vaan
siitä rangaistuksesta, jonka he
synnillänsä ansaitsevat.