SALOMON VIISAUS
13 luku.
Epäjumalain palveliain turhuus ja viheliäisyys.
Kaikki ihmiset ovat luonnostansa turhat, jotka ei Jumalasta mitään tiedä ja ei tunne häntä näkyväisestä hyvyydestä, eikä katso töistä, kuka tekiä on;
2. Vaan pitävät taikka tulen, eli tuulen, eli puuskauksen, eli tähdet, eli väkevät vedet, auringon ja kuun taivaassa, jotka maailmaa haIlitsevat, jumalina.
3. Mutta jos heillä olis hyvä suosio niiden kauniisen muotoon, niin että he sentähden pitäisivät niitä jumalain siassa, pitäis heidän oikeutta myöten ymmärtämän, kuinka paljoa parempi se on, joka niiden Herra on; sillä se, joka kaiken kauneuden tekiä on, hän on nämät luonut.
4. Ja jos he ihmettelisivät niiden voimaa ja väkeä, pitäis heidän myös oikeudella ajatteleman, kuinka paljoa voimallisempi se on, joka kaikki nämät valmistanut on.
5. Sillä senkaltaisesta suuresta kauneudesta ja luomisesta taitaa Luoja niinkuin yhdessä kuvassa tunnetuksi tulla.
6. Vaikka ei näiden ylitse niin suuresti valittamista ole; sillä he myös taitavat erehtyä, koska he etsivät Jumalaa, ja pyysivät mielellänsä häntä löytää;
7. Sillä koska he katselivat hänen luontokappaleitansa ja tutkistelivat niitä, tulivat he petetyksi niiden katselemisessa, että luontokappaleet, jotka he näkivät, olivat niin ihanat;
8. Kuitenkin ei he sentähden ole ilman syytä.
9. Sillä jos he ovat niin paljon ymmärtäneet, että he taisivat luontokappaleen niin korkiassa arvossa pitää: miksi ei he pikemmin häntä löytäneet, joka niiden Herra on?
10. Mutta he ovat viheliäiset, ja heidän toivonsa on luettava kuolleiden sekaan, jotka sen jumalaksi kutsuvat, jonka ihmiset tehneet ovat, niinkuin kullan ja hopian, joka taitavasti valmistettu on, ja petoin kuvan, eli kelvottomat kivet, jotka vanhaan aikaan valmistetut olivat.
11. Niinkuin puuseppä, kuin hän työtä etsii, hakkaa puun, veistää ja silittää sen hyvin, ja siitä visua ja taitavaa työtä tekee, joka maailman tarpeissa tarvitaan;
12. Mutta sen työn lastut kokoo hän, ja keittää ruokaa syödäksensä;
13. Vaan mitä liiaksi on, ja ei mihinkään kelpaa, kuin väärä ja oksainen on, ottaa hän ja visusti leikkaa, kuin hän joutaa, leikkaa taitavasti, ja tekee ihmisen eli jonkun järjettömän eläimen muotoiseksi,
14. Ja panee sen punaiseksi ja valkiaksi, ja maalaa kauniiksi, ja jos siinä joku virhe on, sen hän vastuudesta maalilla sivuu;
15. Sitte tekee hän sille kauniin huoneen, ja kiinnittää sen seinään raudalla,
16. Niin ettei se putoo, ja niin hyvin katsoo sen; sillä hän tietää hyvin, ettei se itsiänsä auttaa taida; sillä ei se muu ole kuin kuva, ja tarvitsee apua.
17. Ja kuin hän rukoilee tavaransa, emäntänsä ja lastensa edestä, ei hän häpee puhutella sitä, jolla ei henkeä ole,
18. Ja anoo heikolta terveyttä, rukoilee kuolleelta elämää, ja pyytää häneltä apua, joka ei mitään voi,
19. Ja siltä, joka ei käydä taida, hyvää matkaa, ja että hänen askareensa, asiansa ja tekonsa menestyis, pyytää hän voimattomalta.