17 luku

Jeesus rukoilee itsensä 1 – 5, opetuslastensa 6 – 19 ja kaikkien uskovien edestä 20 – 26.

1 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;

1 Tämän Jeesus puhui. Sitten Hän nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, jotta (myös) Poikasi kirkastaisi sinut,

1. Näitä puhui Jesus, ja nosti silmänsä taivasta päin ja sanoi: Isä, hetki tuli, kirkasta sinun Poikas, että sinun Poikas kirkastais myös sinun!

1. NÄitä puhui Jesus ja nosti silmäns Taiwasta päin ja sanoi: Isä hetki tuli kircasta sinun Poicas että sinun Poicas kircastais myös sinun.

1. NEite puhui Iesus/ ia ylesnosti Silmens Taiuasen ia sanoi/ Ise/ hetki tuli/ kircasta sinun Poicas/ Ette mös sinun Poicas kircastais sinun. (Näitä puhui Jesus/ ja ylös nosti silmänsä taiwaaseen ja sanoi/ Isä/ hetki tuli/ kirkasta sinun Poikassa/ Että myös sinun Poikassa kirkastaisi sinun.)

2 koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.

2 koska olet antanut Hänen valtaansa kaiken lihan, jotta Hän antaisi iäisen elämän kaikille, jotka sinä olet Hänelle antanut.

2. Niinkuin sinä annoit hänelle vallan kaiken lihan päälle, antaa ijankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä hänelle annoit.

2. Nijncuin sinä annoit hänelle woiman caiken lihan päälle andaman ijancaickisen elämän caikille cuins hänelle annoit.

2. Ninquin sine annoit henelle Woiman ylitzen caike' Lihan/ ette henen pite andama' ijancaikisen Elemen/ caikille nijlle iotca sine henelle annoit. (Niinkuin sinä annoit hänelle woiman ylitsen kaiken lihan/ että hänen pitää antaman iankaikkisen elämän/ kaikille niille jotka sinä hänelle annoit.)

3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

3 Mutta tämä on iäinen elämä, että he tuntevat sinut, ainoan tosi Jumalan, ja Hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

3. Mutta tämä on ijankaikkinen elämä, että he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja jonkas lähetit, Jesuksen Kristuksen.

3. Mutta tämä on ijancaickinen elämä että he sinun ainoan totisen Jumalan tundisit ja jongas lähetit Jesuxen Christuxen.

3. Mutta teme o'bi ijancaikine' Eleme/ ette he sinu' tundisit ainoan totisen Jumalan/ ia iongas lehetit Iesusen Christusen. (Mutta tämä ompi iankaikkinen elämä/ etä he sinun tuntisit ainoan totisen Jumalan/ ja jonkas lähetit Jesuksen Kristuksen.)

4 Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.

4 Olen kirkastanut sinut maan päällä, olen täyttänyt työn, jonka olet antanut tehtäväkseni.

4. Minä kirkastin sinun maan päällä: minä täytin sen työn, jonkas minulle annoit tehdäkseni.

4. Minä kircastin sinun maan päällä minä täytin sen työn jongas minulle annoit tehdäxeni.

4. Mine sinun circastin Maan päle/ mine sen Töön teutin/ iongas annoit minun tehdhexen. (Minä sinun kirkastin maan päällä/ minä sen työn täytin/ jonkas annoit minun tehdäksen.)

5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.

5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut luonasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli luonasi, ennen kuin maailma oli.

5. Ja nyt Isä, kirkasta sinä minua itse tykänäs sillä kirkkaudella, joka minulla sinun tykönäs oli ennenkuin tämä maailma olikaan.

5. Ja Isä kircasta minua idze tykönäs sillä kirckaudella joca minulla sinun tykönäs oli ennencuin tämä mailma olican.

5. Ja nyt Ise/ kircasta minua itzes tykene/ sille kircauxella ioca minulla oli sinun tykenes ennenquin teme Mailma olican. (Ja nyt Isä/ kirkasta minua itsesi tykönä/ sillä kirkkaudella joka minulla oli sinun tykönäsi ennenkuin tämä maailma olikaan.)

6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.

6 Olen ilmoittanut nimesi ihmisille, jotka *olet antanut* minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä olet antanut heidät minulle, ja he ovat ottaneet vaarin sanastasi.

6. Minä ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotkas minulle maailmasta annoit: he olivat sinun, ja minulle sinä ne annoit, ja sinun sanas he kätkivät.

6. Minä julistin sinun Nimes ihmisille jotcas minulle mailmasta annoit: he olit sinun ja minulle sinä ne annoit jotca myös sinun sanas kätkit.

6. Mine iulghistin sinun Nimes Inhimisillen/ iotcas annoit minulle Mailmast. Sinun he olit/ ia minulle sine ne annoit/ ia sinun Puhes he ketkit/ (Minä julkistin sinun nimessä ihmisillen/ jotkas annoit minulle maailmasta. Sinun he olit/ ja minulle sinä ne annoit/ ja sinun puheesi he kätkit/)

7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.

7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet antanut minulle, on sinulta.

7. He tiesivät nyt kaikki olevan sinusta, mitkä sinä minulle annoit.

7. He tiesit nyt caicki olewan sinusta cuins minulle annoit.

7. Nyt he tiesit/ ette caiki quin sine minulle annoit ouat sinusta. (Nyt he tiesit/ että kaikki kuin sinä minulle annoit owat sinusta.)

8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

8 Sillä olen antanut heille ne sanat, jotka sinä *olet antanut* minulle, ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun luotasi ja uskovat, että sinä olet lähettänyt minut.

8. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minun lähetit.

8. Sillä ne sanat cuins minulle annoit annoin minä heille jotca he otit ja totisest tunsit minun sinusta lähtenen ja uscoit että sinä minun lähetit.

8. Sille ne sanat iotcas minun annoit/ ne mine annoin heille/ ia he otit. Ja tunsit totisest/ ette mine sinusta wloslexin/ ia vskoit ette sine minun lehetit. (Sillä ne sanat jotkas minun annoit/ ne minä annoin heille/ ja he otit. Ja tunsit totisesti/ että minä sinusta ulos läksin/ ja uskoit että sinä minun lähetit.)

9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun —

9 Rukoilen heidän puolestaan. En rukoile maailman puolesta, vaan niitten puolesta, jotka olet minulle antanut, koska he ovat sinun.

9. Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä minulle annoit, että he ovat sinun omas.

9. Minä rucoilen heidän edestäns mutta en minä mailman edest rucoile waan nijden edest cuins minulle annoit jotca owat sinun omas.

9. Mine Rucolen heiden edestens/ ia en Rucole Mailman edeste/ waan ninen edeste iotcas minun annoit/ sille sinun he ouat. (Minä rukoilen heidän edestänsä/ ja en rukoile maailman edestä/ waan niiden edestä jotkas minulle annoit/ sillä sinun he owat.)

10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun — ja minä olen kirkastettu heissä.

10 Kaikki minun omani ovat sinun ja sinun omasi ovat minun, ja minä olen kirkastettu heissä.

10. Ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omas ovat minun: ja minä olen kirkastettu heissä.

10. Ja caicki minun omani owat sinun ja sinun omas owat minun joisa minä olen kircastettu.

10. Ja caiki minun Omani ouat sinun/ ia sinun omas ouat minun/ Ja mine olen heisse kircastettu. (Ja kaikki minun omani owat sinun/ ja sinun omasi owat minun/ Ja minä olen heissä kirkastettu.)

11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

11 Minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen luoksesi. Pyhä Isä, varjele *nimessäsi heidät, jotka* olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä niin kuin me.

11. En minä silleen ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykös. Pyhä Isä! kätke niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun nimes tähden, että he olisivat yksi niinkuin mekin!

11. En minä sillen ole mailmas mutta he owat mailmas ja minä tulen sinun tygös. Pyhä Isä kätke nijtä cuins minulle annoit sinun Nimes tähden että he olisit yxi nijncuin mekin.

11. Ja em mine ole sillen Mailmas/ waan he ouat mailmas/ ia mine tulen sinun tyges. PYHE ISE/ ketke heite sinun Nimes cautta iotcas minun annoit/ ette he olisit yxi/ ninquin mekin. (Ja en minä ole silleen maailmassa/ waan he owat maailmassa/ ja minä tulen sinun tykösi. PYHÄ ISÄ/ kätke heitä sinun nimesi kautta jotkas minun annoit/ että he olisit yksi/ niinkuin mekin.)

12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.

12 Kun olin heidän kanssaan (maailmassa), varjelin heidät nimessäsi, *suojelin niitä, jotka olet minulle antanut*, eikä heistä hukkunut kukaan paitsi kadotuksen lapsi, jotta Raamattu toteutuisi.

12. Kuin minä olin heidän kanssansa maailmassa, niin minä kätkin heitä sinun nimessäs: ne, jotkas minulle annoit, kätkin minä, ja ei niistä kenkään kadonnut, vaan se kadotuksen lapsi, että Raamattu täytettäisiin.

12. Cosca minä olin heidän cansans mailmas nijn minä kätkin heitä sinun Nimesäs: ne jotcas minulle annoit kätkin minä ja ei nijstä kengän cadonnut waan se cadotuxen lapsi että Ramattu täytetäisin.

12. Coska mine olin heiden ca'sans mailmas/ ketkin mine heite sinun Nimees/ Jotcas minun annoit/ ne mine ketkin/ ia eikengen nijste cadonut/ waan se Cadhotoxen Lapsi/ Ette Ramattu teuteteisin. (Koska minä olin heidän kanssansa maailmassa/ kätkin minä heitä sinun nimeesi/ Jotkas minun annoit/ ne minä kätkin/ ja ei kenkään niistä kadonnut/ waan se kadotuksen lapsi/ että Raamattu täytettäisiin.)

13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.

13 Mutta nyt tulen luoksesi ja puhun tätä maailmassa, jotta heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.

13. Mutta nyt minä tulen sinun tykös ja puhun näitä maailmassa, että heissä olis minun iloni täydellinen.

13. Mutta nyt minä tulen sinun tygös ja puhun näitä mailmas että heisä olis minun ilon täydellinen.

13. Mutta nyt mine tulen sinun tyges/ ia nemet puhun Mailmas/ senpäle/ ette heille olis itzesens minun ilon teudheline'. (Mutta nyt minä tulen sinun tykösi/ ja nämä puhun maailmassa/ senpäälle/ että heillä olisi itsessänsä minun iloni täydellinen.)

14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

14 Olen antanut heille sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailman omia niin kuin minä en ole maailman oma.

14. Minä annoin heille sinun sanas, ja maailma vihasi heitä; sillä ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

14. Minä annoin heille sinun sanas: ja mailma wihais heitä: sillä ei he ole mailmast nijncuin en minäkän mailmast ole.

14. Mine annoin heille sinun Sanas/ ia mailma heite wihasi/ Sille ettei he ole mailmast/ ninquin ei mineken ole mailmast. (Minä annoin heille sinun sanassa/ ja maailma heitä wihasi/ Sillä ettei he ole maailmasta/ niinkuin en minäkään ole maailmasta.)

15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.

15 En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta*.

15. En minä rukoile, ettäs heitä ottaisit pois maailasta, vaan ettäs heitä pahasta varjelisit.

15. En minä rucoile heitä poisotta mailmast waan ettäs heitä pahast warjelisit.

15. Em mine Rucole ettes heijet poisotat mailmast/ waan ettes heite ketket sijte pahast (En minä rukoile että heidät pois otat maailmasta/ waan että heitä kätket siitä pahasta.)

16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

16 He eivät ole maailman omia, niin kuin minä en ole maailman oma.

16. Ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

16. Ei he ole mailmast nijncuin en minäkän mailmast ole.

16. Eiuet he ole mailmast ninquin en mineke ole mailmast. (Eiwät he ole maailmasta niinkuin en minäkään ole maailmasta.)

17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

17 Pyhitä heidät totuudessasi*; sinun sanasi on totuus.

17. Pyhitä heitä totuudessas! Sinun puhees on totuus.

17. Pyhitä heitä totudesas. Sinun puhes on totuus.

17. Pyhite hiete sinun Totudhes cautta. Sinun puhes o'bi se Totuus. (Pyhitä heitä sinun totuutesi kautta. Sinun puheesi ompi se totuus.)

18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;

18 Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, minäkin olen lähettänyt heidät maailmaan.

18. Niinkuin sinä minun lähetit maailmaan, niin minä myös lähetin heidät maailmaan,

18. Nijncuin sinä minun lähetit mailmaan nijn minä myös lähetin heidän mailmaan.

18. Quin sine minu' lehetit mailman/ nin mös mine lehetin heijet maliman. (Kuin sinä minun lähetit maailmaan/ niin myös minä lähetin heidät maailmaan.)

19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.

19 Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, jotta hekin olisivat pyhitetyt totuudessa.

19. Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat totuudessa pyhitetyt.

19. Ja minä pyhitän idzeni heidän edesäns että hekin olisit totuudes pyhitetyt.

19. Ja heide' edesens mine pyhite' itzeni/ senpäle ette hekin olisit pyhitetyd Totuden cautta. (Ja heidän edessänsä minä pyhitän itseni/ senpäälle että hekin olisit pyhitetyt totuuden kautta.)

20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,

20 Mutta en rukoile ainoastaan näitten puolesta, vaan myös niitten puolesta, jotka heidän sanansa perusteella uskovat minuun,

20. Mutta en minä ainoasti heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni:

20. MUtta en minä ainoastans heidän edestäns rucoile waan myös nijden edest jotca heidän sanans cautta uscowat minun päälleni.

20. Mutta em mine waiwoin heiden edhestens Rucole/ waan mös nijnen edest/ iotca heiden Sanans cautta wskouat Minun päleni/ (Mutta en minä waiwoin heidän edestänsä rukoile/ waan myös niiden edestä/ jotka heidän sanansa kautta uskowat minun päälleni/)

21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

21 että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä (yhtä) olisivat, jotta maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut.

21. Että he kaikki yhtä olisivat, niinkuin sinä Isä minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat: että maailma uskois sinun minua lähettäneeksi.

21. Että he caicki yhtä olisit: nijncuin sinä Isä minus olet ja minä sinus: että hekin meisä nijn yhtä olisit ja mailma uscois sinun minua lähettänexi.

21. Senpäle ette he caiki pite ychte oleman/ ninquin sine Ise minus olet/ ia mine sinus/ ette hekin pite mös meisse ychte oleman/ Senpäle/ ette mailma wskois sinun lehettenexi minun. (Sen päälle että he kaikki pitää yhtä oleman/ niinkuin sinä Isä minussa olet/ ja minä sinussa/ että hekin pitää myös meissä yhtä oleman/ Senpäälle/ että maailma uskoisi sinun lähettäneeksi minun.)

22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä —

22 Olen antanut heille sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, jotta he yhtä olisivat, niin kuin me olemme yhtä —

22. Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle annoit, että he yhtä olisivat, niinkuin mekin yhtä olemme.

22. Ja minä annoin heille sen kirckauden cuin sinäkin minulle annoit että he yhtä olisit nijncuin mekin yhtä olemma.

22. Ja mine annoin heille sen kircaudhen/ ionga sine minulle annoit/ Ette hekin pite olema' ychte/ ninquin mekin ycte olema. (Ja minä annoin heille sen kirkkauden/ jonka sinä minulle annoit/ Että hekin pitää oleman yhtä/ niinkuin mekin yhtä olemme.)

23 minä heissä, ja sinä minussa — että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

23 minä heissä ja sinä minussa — jotta he *olisivat täydellisesti yhtä (ja), jotta maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja olet rakastanut heitä, niin kuin olet rakastanut minua.

23. Minä olen heissä ja sinä minussa, että he niin yhdessä täydelliset olisivat, ja maailma tietäis, että sinä minun lähetit, ja että sinä heitä rakastit, niinkuin sinä minua rakastit.

23. Minä olen heisä ja sinä minus että he nijn yhdes täydelliset olisit ja mailma tiedäis sinun lähettänen minun: ja että sinä heitä racastit nijncuins minuakin racastit.

23. Mine heisse/ ia sine minus/ ette heiden pite oleman teudheliset yhdes/ ia ette Mailma pite tieteme'/ ette sine minu' lehetit/ ia Racastit heite/ ninquin sine minuaki racastit. (Minä heissä/ ja sinä minussa/ että heidän pitää oleman täydelliset yhdessä/ ja että maailma pitää tietämän/ että sinä minun lähetit/ ja rakastit heitä/ niinkuin sinä minuakin rakastit.)

24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.

24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani, jotta näkisivät kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista.

24. Isä, minä tahdon, että kussa minä olen, siellä nekin olisivat minun kanssani, jotka sinä minulle antanut olet: että he minun kunniani näkisivät, jonkas minulle annoit; sillä sinä rakastit minua ennenkuin maailman perustus laskettu oli.

24. Isä minä tahdon että cusa minä olen siellä nekin olisit cuins minulle andanut olet: että he minun cunniani näkisit jongas minulle annoit: sillä sinä racastit minua ennen mailman alcua.

24. Ise/ Mine tadhon/ ette cussa mine olen/ sielle heidhengi pite oleman iotcas minun andanut olet/ ette he minun Cunniani näkisit/ iongas minulle annoit/ Sille sine Racastit minua ennen Mailman alcua. (Isä/ Minä tahdon/ että kussa minä olen/ siellä heidänkin pitää oleman jotkas minun antanut olet/ että he minun kunniani näkisit/ jonkas minulle annoit/ Sillä sinä rakastit minua ennen maailman alkua.)

25 Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.

25 Vanhurskas Isä! Maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä olen tuntenut sinut ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet lähettänyt minut.

25. Vanhurskas Isä! ei maailma sinua tuntenut, mutta minä tunsin sinun, ja nämät ymmärsivät, että sinä minun lähetit.

25. Wanhurscas Isä ei mailma sinua tundenut mutta minä tunsin sinun: ja nämät ymmärsit että sinä minun lähetit.

25. Wanhurskas Ise/ ei ole mailma tundenut sinua/ Mutta mine tunsin sinun/ Ja nemet ymmersit ettes minun lehetit/ (Wanhurskas Isä/ ei ole maailma tuntenut sinua/ Mutta minä tunsin sinun/ Ja nämät ymmärsit ettäs minun lähetit/)

26 Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

26 Olen tehnyt nimesi heille tunnetuksi ja teen vieläkin tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

26. Ja minä julistin heille sinun nimes, ja vielä julistan: että se rakkaus, jolla sinä minua rakastit, heissä olis, ja minä myös heissä.

26. Ja minä julistin heille sinun nimes ja wielä julistan että se rackaus jolla sinä minua racastit heisä olis ja minä myös heisä olisin.

26. Ja mine tein tietteuexi/ heille sinun Nimes/ ia teenghi tietteuexi/ Senpäle ette se Rackaus/ iollas minua Racastit/ heisse olisi/ ia mine heisse. (Ja minä tein tiettäwäksi/ heille sinun nimesi/ ja teenkin tiettäwäksi/ Senpäälle että se rakkaus/ jollas minua rakastit/ heissä olisi/ ja minä heissä.)