4 luku

Paavali kehoittaa tessalonikalaisia edelleenkin varttumaan pyhityksessä 1 – 8 ja veljellisessä rakkaudessa sekä viettämään hiljaista, ahkeraa elämää 9 – 12 ja puhuu lohdutuksen sanoja ylösnousemuksesta ja Herran tulemuksesta 13 – 15.

1 Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.

1 Sitten vielä, veljet, pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa — niin kuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset [niin kuin vaellattekin] — että te yhä enemmän kunnostautuisitte.

1. Vielä siis, rakkaat veljet, rukoilemme me teitä ja neuvomme Herrassa Jesuksessa, niinkuin te meiltä saaneet olette, kuinka teidän vaeltaman ja Jumalalle kelpaaman pitää, että te täydellisemmäksi tulisitte.

1. Wielä rackat weljet rucoilemma me teitä ja neuwomme Herras Jesuxes nijncuin te meildä cuullet oletta cuinga teidän waeldaman ja Jumalalle kelpaman pitä että te täydellisemmäxi tulisitta:

1. EDespein rackat Weliet/ rucolema me teite/ ia manama Herrasa Iesuses/ Ninquin te oletta meilde saaneet/ quinga teiden pite waeldama' ia kelpaman Jumalalle/ ette te enämin teudhelisexi tulisitta/ (Edespäin rakkaat weljet/ rukoilemme me teitä/ ja manaamme Herrassa Jesuksessa/ Niinkuin te olette meiltä saaneet/ kuinka teidän pitää waeltaman ja kelpaaman Jumalalle/ että te enemmin täydelliseksi tulisitte/)

2 Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.

2 Tiedätte näet, mitkä käskyt olemme teille Herran Jeesuksen nimessä antaneet.

2. Sillä te tiedätte ne käskyt, jotka me Herran Jesuksen kautta teille annoimme.

2. Sillä te tiedätte ne käskyt jotca me Herran Jesuxen cautta teille annoimma:

2. Sille ette te tiedette mitke Keskyt me annoima teille Herran Iesusen cautta. (Sillä että te tiedätte mitkä käskyt me annoimme teille Herran Jesuksen kautta.)

3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,

3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,

3. Sillä se on Jumalan tahto, teidän pyhyytenne, että te huoruutta vältätte,

3. Sillä se on Jumalan tahto teidän pyhydenne että te huorutta wäldätte ja että jocainen pidäis hänen astians pyhydes ja cunnias.

3. Sille se ombi Jumala' tachto/ teiden Pyheus/ ette te weltette Hoorutta/ (Sillä se ompi Jumalan tahto/ teidän pyhyys/ että te wältätte huoruutta.)

4 että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,

4 että kukin teistä tietää hallita astiansa pyhyydessä ja kunniassa,

4. Että jokainen tietäis pitää astiansa pyhyydessä ja kunniassa,

4. Ei himoin halauxis nijncuin pacanat jotca ei Jumalasta mitän tiedä.

4. ia iocainen teiste tiedheis henen Astians pite pyhydhes ia cunnias/ ei himoin halauxes/ Ninquin ne Pacanat/ iotca Jumalasta ei miten tiedhe. (ja jokainen teistä tietäisi hänen astiansa pitää pyhyydessä ja kunniassa/ ei himoin halauksessa/ Niinkuin ne pakanat/ jotka Jumalasta ei mitään tiedä.)

5 ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;

5 ei himon kiihkossa niin kuin pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa,

5. Ei himoin halauksissa niinkuin pakanat, jotka ei Jumalasta mitään tiedä,

5. Ja ettei yxikän sorrais eikä pettäis weljens josacusa asias:

5. Ja ettei yxiken sordhasi eli petteisi henen Weliens iossakusa Asias. (Ja ettei yksikään sortaisi eli pettäisi hänen weljeensä jossakussa asiassa.)

6 ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet.

6 ettei kukaan riko veljeään vastaan tai tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niin kuin myös ennen olemme teille sanoneet ja vakuuttaneet.

6. Ja ettei yksikään sortaisi eikä pettäisi veljeänsä jossakussa asiassa; sillä Herra on kaikkein näiden kostaja, kuin me myös teille ennen sanoneet ja todistaneet olemme.

6. Sillä idze Herra on caickein näiden costaja cuin me teille sanonet ja todistanet olemma.

6. Sille ette itze Herra ombi Costaija ylitze caikein neinen/ quin me teille ennen sanonut ia todhistanut olema. (Sillä että itse Herra ompi kostaja ylitse kaikkein näiden/ kuin me teille ennen sanonut ja todistanut olemme.)

7 Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.

7 Sillä Jumala ei ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.

7. Sillä ei Jumala ole meitä kutsunut saastaisuuteen, vaan pyhyyteen.

7. Sillä ei Jumala ole meitä cudzunut saastaisuteen waan pyhyteen.

7. Sille eipe Jumala meite ole cutzunut saastautehen/ waan pyheytehen. (Sillä eipä Jumala meitä ole kutsunut saastautehen/ waan pyhyytehen.)

8 Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.

8 Sen vuoksi, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös *on antanut* Pyhän Henkensä meihin.

8. Joka siis nämät katsoo ylön, ei hän katso ylön ihmistä, vaan Jumalan, joka myös Pyhän Henkensä meihin antanut on.

8. Joca sijs ylöncadzo hän ylöncadzo ei ihmistä waan Jumalan joca Pyhän Hengens teihin andanut on.

8. Joca nyt ylencatzopi/ se ylencatzo ei Inhimiste waan Jumalan/ ioca henen pyhen Hengens andanut on teihin. (Joka nyt ylenkatsoopi/ se ylenkatsoo ei ihmistä waan Jumalan/ joka hänen Pyhän Henkensä antanut on teihin.)

9 Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne;

9 Mutta veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa, sillä itse olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne.

9. Mutta veljellisestä rakkaudesta ei minun tarvitse teille kirjoittaa; sillä te olette itse Jumalalta opetellut rakastamaan toinen toistanne,

9. Mutta weljellisest rackaudest ei minun tarwita teille kirjoittaman: sillä te oletta idze Jumalalda opetetut racastaman toinen toistanne.

9. Mutta sijte Welielisest Rackaudhesta/ eipe te taruitze ette mine kirioitaisin teille/ Sille te oletta itze Jumalalda opetetudh teite keskenen racastaman/ (Mutta siitä weljellisestä rakkaudesta/ eipä te tarwitse että minä kirjoittaisin teille/ Sillä te olette itse Jumalalta opetetut teitä keskenän rakastaman/)

10 niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän

10 Näinhän teettekin kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta kehoitamme teitä, veljet, yhä enemmän kunnostautumaan

10. Ja sen te myös kaikille veljille teette, jotka koko Makedoniassa ovat; mutta me neuvomme teitä, rakkaat veljet, että te vielä täydellisemmäksi tulisitte,

10. Ja sen te myös caikille weljille teette jotca coco Macedonias owat.

10. ia sen te mös teette caikein Weliein cochtan iotca coco Macedonias ouat. (ja sen te myös teette kaikkein weljein kohtaan jotka koko Makedoniassa owat.)

11 ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet,

11 ja pitämään kunniananne, että elätte hiljaisesti ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä (omilla) käsillänne kuin olemme teitä käskeneet,

11. Ja pyytäkäät olla levolliset ja ottakaat vaari omista askareistanne, tehden työtä käsillänne, niinkuin me käskeneet olemme,

11. Mutta me neuwomme teitä rackat weljet että te wielä täydellisemmäxi tulisitta: ja pyytäkät olla lewolliset ja ottacat waari omista ascareistanne tehden työtä käsillän nijncuin me käskenet olemma.

11. Mutta me manama teite/ rackat Weliet/ ette te wiele teudhelisemaxi tulisitte/ Ja pyteket olla leuoliset/ Ja teide' omana askaren totelcata/ ia töteteckette omilla käsille'ne/ quin me teille keskenyt olema/ (Mutta me manaamme teitä/ rakkaat weljet/ että te wielä täydellisemmäksi tulisitte/ Ja pyytäkäät olla lewolliset/ Ja teidän omana askareen totelkaatte/ ja työtä tehkäätte omilla käsillänne/ kuin me teille käskeneet olemme/)

12 että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.

12 että vaeltaisitte nuhteettomasti. ulkopuolisten suhteen, ettekä olisi *minkään tarpeessa*

12. Että te itsenne kunniallisesti ulkonaisten kohtaan käyttäisitte, ettette mitään tarvitsisi.

12. Että te idzen cunnialisest ulconaisten cohtan käyttäisitte ettet te mitän heildä tarwidzis.

12. ette te cunnialisesta teiten keuteisitte ninen wlconaisten cochtan/ ia ettei te heilde miten taruitzisi. (että te kunniallisesti teitän käyttäisitte niinen ulkonaisten kohtaan/ ja ettei te heiltä mitään tarwitsisi.)

13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.

13 Mutta en tahdo, veljet, teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka ovat nukkuneet pois, jottemme murehtisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa.

13. Mutta emme myös tahdo teiltä salata, rakkaat veljet, niistä, jotka nukkuneet ovat, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole:

13. En me myös tahdo teildä salata rackat weljet nijstä jotca nuckunet owat ettet te murehdis nijncuin muut joilla ei toiwo ole:

13. Edespein/ eipe me tahdho teilde salata (rackat Weliet) nijste iotca Nuckunet ouat/ Ettei te murehdisi ninquin ne mwdh ioilla ei toiuo ole. (Edespäin/ eipä me tahdo teiltä salata (rakkaat weljet) niistä jotka nukkuneet owat/ Ettei te murehtisi niinkuin ne muut joilla ei toiwoa ole.)

14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.

14 Jos näet uskomme että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin Jumala Jeesuksen avulla tuo poisnukkuneet esiin Hänen kanssaan.

14. Sillä jos me uskomme, että Jesus on kuollut ja noussut ylös, niin on Jumala myös ne, jotka nukkuneet ovat, Jesuksen kautta tuova edes hänen kanssansa.

14. Sillä jos me uscomma että Jesus on cuollut ja ylösnosnut nijn on Jumala myös ne jotca nuckunet owat Jesuxen cautta edestuopa hänen cansans.

14. Sille ios me Uskom/ ette Iesus coolludh on ia ylesnosnut/ Nin pite mös Jumalan nijte iotca nuckunet ouat Iesusen cautta/ henen cansans edestootaman. (Sillä jos me uskommr/ että Jesus kuollut on ja ylös noussut/ Niin pitää myös Jumalan niitä jotka nukkuneet owat Jesuksen kautta/ hänen kansanss edestuotaman.)

15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.

15 Sillä sen sanomme teille Herran sanana, että me jotka elämme, jotka olemme jäljellä Herran tulemuksessa, emme suinkaan ehdi ennen poisnukkuneita.

15. Sillä sen me sanomme teille Herran puolesta: että me, jotka elämme ja jälkeen jäämme Herran tulemiseen, emme suinkaan ennätä niitä, jotka nukkuneet ovat.

15. Sillä sen me sanomma teille nijncuin Herran sanan: että me jotca elämme ja jälken jäämme Herran tulemiseen emme suingan ennätä nijtä jotca nuckunet owat:

15. Sille sen me sanoma teille/ ninquin Herran sanan/ Ette me iotca eleme ia ielkijniäme Herra' tulemiseen/ eiswingan me ennete nijte iotca nuckunet ouat. (Sillä sen me sanomme teille/ niinkuin Herran sanan/ Että me jotka elämme ja jälkeen jäämme Herran tulemiseen/ ei suinkaan me ennätä niitä jotka nukkuneet owat.)

16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;

16 Sillä itse Herra astuu alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ensin.

16. Sillä itse Herra astuu alas taivaasta, suurella huudolla, ja ylimmäisen enkelin äänellä ja Jumalan basunalla, ja kuolleet Kristuksessa ensin nousevat ylös.

16. Sillä Herra astu alas Taiwast suurella humulla ja ylimmäisen Evangelin änellä ja Jumalan Basunalla ja cuollet ensin Christuxes ylösnousewat.

16. Sille ette se itze Herra alasastupi Taiuahasta swrella Hwmulla/ ia Ylimeisen engelin änelle/ ia Jumalan Basunalla/ Ja ne Coolluet Christuses ensin ylesnouseuat. (Sillä että se itse Herra alas astuupi taiwahasta suurelle humulla/ ja ylimmäisen enkelin äänellä/ ja Jumalan pasuunalla/ Ja ne kuolleet Kristuksessa ensin ylösnousewat.)

17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

17 Sitten meidät, jotka elämme, jotka olemme jäljellä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilviin Herraa vastaan ilmaan. Ja niin olemme aina Herran kanssa.

17. Sitte me, jotka elämme ja jälkeen jäämme, temmataan ynnä heidän kanssansa pilvihin, Herraa vastaan tuulihin, ja niin me aina Herran kanssa olemme.

17. Sijtte me jotca elämme ja jälken jäämme temmatam heidän cansans ylös pilwihin Herra wastan tuulihin ja nijn me aina Herran cansa olemma. Lohduttacat sijs teitän keskenän näillä sanoilla.

17. Senielken me iotca eleme/ ia ielkiniäme ynne heiden cansans ylestemmatanme piluihin/ site Herra wastan Twlihin. Ja sillens me aina olema Herran cansa. Nin lohuttacat sis teiten keskenen neille sanoilla. (Sen jälkeen me jotka elämme/ ja jälkeen jäämme ynnä heidän kanssansa ylöstemmataamme pilwihin/ sitä Herra wastaan tuulihin. Ja sillens me aina olemme Herran kanssa. Niin lohduttakaat siis teitän keskenän näillä sanoilla.)

18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

18 Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

18. Lohduttakaat siis teitänne keskenänne näillä sanoilla.