2 luku

Paavali muistuttaa tessalonikalaisille, kuinka lempeästi hän oli käyttäytynyt heitä kohtaan saarnatessaan heille evankeliumia 1 – 12, kiittää Jumalaa siitä, että he olivat uskollisia evankeliumille kärsimyksien ja vainojen aikoina 13 – 16, ja ilmaisee haluavansa jälleen nähdä heitä 17 – 20.

1 Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha;

1 Tiedätte näet itse, veljet, tulomme luoksenne, ettei se ole turha,

1. Sillä te tiedätte, rakkaat veljet, meidän tulemisemme teidän tykönne, ettei se ole turha ollut;

1. Sillä te idzekin tiedätte rackat weljet meidän tulemisem teidän tygön ettei se ole turha ollut.

1. SIlle itze te mös tiedhette rackat Weliet/ meiden Siselkieumisesta teiden tygen/ ettei se ole turha ollut/ (Sillä itse te myös tiedätte rakkaat weljet/ meidän sisälle käymisestä teidän tykön/ ettei se ole turha ollut/)

2 vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.

2 vaan, vaikka me ennen, niin kuin tiedätte, olimmekin* kärsineet ja meitä oli pahoinpidelty Filippissä, rohkenimme kuitenkin Jumalassamme puhua teille Jumalan ilosanomaa suuressa kilvoituksessa.

2. Vaan niinkuin me ennen kärsineet ja häväistyt olimme Philipissä, niinkuin te tiedätte, kuitenkin olimme me rohkiat meidän Jumalassamme, puhumaan teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoittelemisessa.

2. Waan nijncuin me ennen kärsinet olemma ja me Philippis häwäistin ( nijncuin te tiedätte ) cuitengin olimma me rohkiat meidän Jumalasam puhuman teille Jumalan Evangeliumita suures kilwoittelemises.

2. Waan quin me ennen kersinet olema/ ia häueistudh olima Philippis (qui te tiedhette) nin me quitengin rochkiat olima meiden Jumalasam/ puhuman teille Jumalan Euangelium swres campauxes. (Waan kuin me ennen kärsineet olemme/ ja häwäistyt olimme Philippissä (kun te tiedätte) niin me kuitenkin rohkiat olimme meidän Jumalassamme/ puhumaan teille Jumalan ewankelium suuren kamppauksessa.)

3 Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;

3 Kehoituspuheemme ei näet johdu eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa esitetty.

3. Sillä ei meidän neuvomme ollut eksytyksessä, eikä saastaisuudessa, ei myös petoksessa;

3. Sillä ei meidän neuwom ollut exytyxes eikä saastaisudes ei myös cawaluxes.

3. Sille ette meiden manauxen ei ollut exytoxehen eikä saastautehen/ eikä mös caualuxen cansa/ (Sillä että meidän manauksen ei ollut eksytyksehen eikä saastautehen/ eikä myös kawaluksen kanssa/)

4 vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.

4 Vaan niin kuin Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi siihen, että meille on uskottu ilosanoma, niin me puhumme, emme ollaksemme mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee sydämemme.

4. Vaan niinkuin me Jumalalta koetellut olemme, ja meille on evankeliumi uskottu, niin me myös puhumme; ei niin että me tahtoisimme ihmisille kelvata, vaan Jumalalle, joka meidän sydämemme koettelee.

4. Waan nijncuin me Jumalalda coetellut olemma ja meille on Evangelium uscottu saarnata nijn me myös puhumma. Ei nijn että me tahdoisim ihmisille kelwata waan Jumalalle joca meidän sydämemme coettele.

4. Waan quin me Jumalalda coetellud olema/ ette meille Euangelium on vskottu sarnata/ nin me puhuma/ Ei nin ette me tahdhoisim Inhimisten keluata waan Jumalan/ ioca meiden sydhemen coettele. (Waan kuin me Jumalalta koetellut olemme/ että meille ewankelium on uskottu saarnata/ niin me puhumme/ Ei niin että me tahtoisimme ihmisten kelwata waan Jumalan/ Joka meidän sydämen koettelee.)

5 Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,

5 Sillä emme koskaan ole esiintyneet liehakoivin sanoin, niin kuin tiedätte, emmekä tekosyin voitonhimoa tyydyttääksemme — Jumala on todistajamme —

5. Sillä emmepä me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla, niinkuin te tiedätte, emmekä ahneuden tilalla; Jumala on todistaja.

5. Sillä embä me coscan waeldanet liuckailla sanoilla ( nijncuin te tiedätte ) engä ahneuden tilalla Jumala on sijhen todistaja.

5. Sille eipe me coskan waeldanuet ole liuckasten sanain cansa (quin te tiedhette) eikä mös Ahneuxen tilan cansa/ Jumala ombi sihen Todhistaija. (Sillä eipä me koskaan waeltaneet ole liukasten sanain kanssa (kuin te tiedätte) eikä myös ahneuksen tilan kanssa/ Jumala ompi siihen todistaja.)

6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,

6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,

6. Emme myös ole ihmisiltä kunniaa pyytäneet, ei teiltä eikä muilta, vaikka me olisimme taitaneet teitä rasittaa, niinkuin Kristuksen apostolit;

6. En me myös ole ihmisildä cunniata pyytänet eikä teildä eikä muilda.

6. Eipe me mös ole Cunnia pytenyet Inhimisilde/ eikä teilde eikä muilda. (Eipä me myös ole kunniaa pyytäneet ihmisiltä/ eikä teiltä eikä muilta.)

7 vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;

7 vaikka Kristuksen apostoleina voisimme vaatia arvonantoa, vaan olimme lempeät keskellänne, niin kuin *imettävä äiti* vaalii lapsiaan.

7. Mutta me olimme hienot teidän keskellänne: niinkuin imettäjä lapsiansa holhoo,

7. Waicka meillä olis kyllä walda teitä rasitta nincuin Christuxen Apostoleilla cuitengin olemma me ollet hienot teidän cansan.

7. Waicka meille olis kylle walta teite raskautta/ ninquin Christusen Apostolit. Waan me olema Eiteliset olluet teiden tykenen/ (Waikka meillä olisi kyllä walta teitä raskauttaa/ niinkuin Kristuksen apostolit. Waan me olimme äiteelliset olleet teidän tykönän/)

8 niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.

8 Näin me teitä kaivaten,* halusimme antaa teille ei ainoastaan Jumalan ilosanomaa, vaan oman henkemmekin, sillä olitte käyneet rakkaiksi.

8. Niin oli myös meidän sydämemme halu teihin, jakamaan teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, mutta myös meidän henkeämme; sillä te olette meille rakkaiksi tulleet.

8. Nijncuin jocu imettäjä lapsens hellikeinä pitä nijn oli myös meidän sydämem halu teihin jacaman teille ei ainoastans Jumalan Evangeliumita mutta myös meidän hengem: sillä te oletta meille rackaxi tullet.

8. Ninquin iocu amma Lapsensa hellikeine pideis/ Juri nin oli meille sydemen halu teihin/ iacamaha' teide' cansan/ ei waan Jumala' Eua'gelium/ mutta mös meide' He'gem/ Sille te oletta tullet meille rackahaxi. (Niinkuin joku ämmä lapsensa hellikäinä pitäisi/ Juuri niin oli meillä sydämen halu teihin/ jakamahan teidän kanssan/ ei waan Jumalan ewankelium/ mutta myös meidän henkemme/ Sillä te olette tulleet meille rakkahaksi.)

9 Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.

9 Te näet muistatte, veljet, työmme ja *vaivamme, sillä yöt* päivät työskennellen, jottemme rasittaisi ketään teistä, me julistimme teille Jumalan ilosanomaa.

9. Sillä te muistatte, rakkaat veljet, meidän työmme ja vaivamme; sillä yöllä ja päivällä me työtä teimme, ettemme ketään teistä rasittaisi, ja saarnasimme Jumalan evankeliumia teidän edessänne.

9. Te muistatte rackat weljet meidän työm ja waiwam: sillä yöllä ja päiwällä me työtä teimme etten me ketän teistä rasitais ja saarnaisim Jumalan Evangeliumi teidän edesän.

9. Te muistatta kylle (rackat weliet) meiden töen ia meiden waiuan. Sille ette ölle ia peiuelle me töteteimme/ ettei me ketäken teiste raskauttaisi/ ia sarnasim teiden edesen Jumalan Euangelium. (Te muistatte kyllä (rakkaat weljet) meidän työn ja meidän waiwan. Sillä että yöllä ja päiwällä me työtä teimme/ ettei me ketäkään teistä raskauttaisi/ ja saarnasimme teidän edessän Jumalan ewankelium.)

10 Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,

10 Te olette todistajamme ja Jumala, kuinka pyhästi ja oikeamielisesti ja nuhteettomasti esiinnyimme teitä kohtaan, jotka uskotte,

10. Siihen te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyhästi, hurskaasti ja nuhteettomasti me olimme teidän tykönänne, jotka uskotte.

10. Sijhen te oletta todistajat ja Jumala cuinga pyhäst oikiast ja nuhtettomast me teidän tykönän ( jotca uscoitta ) waelsimme.

10. Sihen te oletta Todhistaijat ia Jumala/ quinga Pyhesti ia oikiasti ia nuchtettomasti me teiden tykenen (iotca vskoitta) waelsim. (Siihen te olette todistajat ja Jumala/ kuinka pyhästi ja oikeasti ja nuhteettomasti me teidän tykönän (jotka uskoitte) waelsimme.)

11 samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä,

11 samoin kuin tiedätte, kuinka me niin kuin isä lapsiaan kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä

11. Niinkuin te tiedätte, kuinka me jokaista teitä niinkuin isä lapsiansa olemme neuvoneet ja lohduttaneet,

11. Te tiedätte että me nijncuin Isä lastans olemma jocaista teitä neuwonet lohduttanet ja todistanet.

11. Ninquin te tiedhette/ ette me quin yxi Ise henen Lapsens/ olema iocaista teiden seassan mananet ia lohuttanet/ ia todistanet (Niinkuin te tiedätte/ että me kuin yksi isä hänen lapsensa/ olemme jokaista teidän seassan mananneet ja lohduttaneet/ ja todistaneet.)

12 ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

12 ja painotimme, että teidän tulee vaeltaa Jumalan arvon mukaisesti. Hänen, joka kutsuu teidät valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

12. Ja todistaneet, että te otollisesti Jumalan edessä vaeltaisitte, joka teitä valtakuntaansa ja kunniaansa kutsunut on.

12. Että te otollisest Jumalan edes waellaisitta joca teitä hänen waldacundaans ja cunniaans cudzunut on.

12. ette te waellaisit otolisesta Jumalan edes/ ioca teite cutzunut ombi henen waldakundahans ia henen Cunniahans. (että te waeltaisit otollisesti Jumalan edessä/ joka teitä kutsunut ompi hänen waltakuntahansa ja hänen kunniahansa.)

13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

13 Sen vuoksi mekin lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että saatuanne julistamamme Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

13. Sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa, että kuin te saitte sen sanan Jumalasta, jonka te meiltä kuulitte, niin te sen otitte vastaan, ei niinkuin ihmisen sanan, vaan (niinkuin se totisesti on) kuin Jumalan sanan, joka myös teissä uskovaisissa vaikuttaa.

13. Sentähden me myös lackamat kijtämme Jumalata että cosca te meildä saitte sen jumalisen saarnan sanan nijn et te sitä ottanet nijncuin ihmisen sana waan ( nijncuin se myös totisest on ) nijncuin Jumalan sanan joca teisä uscollisis waicutta.

13. Senteden mös me lackamat kijtem Jumalata/ ette coska te meilde saitte sen Jumalisen sarnan Sanan/ nin eipe te site ottanuet quin Inhimisen sana waan (ninquin se mös totisesta ombi) quin Jumala' sanan ioca mös teisse vskolisisa waickuttapi. (Sentähden myös me lakkaamat kiitämme Jumalata/ että koska te meiltä saitte sen Jumalisen saarnan Sanan/ niin eipä te sitä ottaneet kuin ihmisen sana waan (niinkuin se myös totisesti ompi) kuin Jumalan sanan joka myös teissä uskollisissa waikuttaapi.)

14 Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,

14 Sillä teistä, veljet, on tullut niitten Kristuksessa Jeesuksessa olevain Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,

14. Sillä te olette tulleet, rakkaat veljet, Jumalan seurakuntain, jotka ovat Juudeassa, tavoittajaksi, Kristuksessa Jesuksessa, että te olette myös niitä kärsineet teidän omilta langoiltanne, niinkuin hekin Juudalaisilta,

14. Sillä te oletta tullet rackat weljet Jumalan Seuracunnan Judeas tawoittajaxi Christuxes Jesuxes että te oletta ne kärsinet juuri teidän omilda langoildan jota he owat Judalaisilda kärsinet.

14. Sille te oletta tullet (rackat weliet) sen Jumalan Seurakunnan Judeas Tauoittaijaxi Christuses Iesuses/ Ette te oletta iuri ne samat kersinyet teiden omilda Langoilda/ iota he kersinyet ouat Juttailda. (Sillä te olette tulleet (rakkaat weljet) sen Jumalan seurakunnan Judeassa tawoittajaksi Kristuksessa Jesuksessa/ Että te oletta juuri ne samat kärsineet teidän omilta lankoilta/ jota he kärsineet owat juuttailta.)

15 jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,

15 jotka tappoivat sekä Herran Jeesuksen että omat profeettansa ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia. Ja he ovat vihamielisiä kaikille ihmisille,

15. Jotka myös tappoivat Herran Jesuksen ja omat prophetansa, ja ovat meitä vainonneet, ja ei he Jumalalle kelpaa, ja ovat kaikille ihmisille vastahakoiset;

15. Jotca tapoit Herran Jesuxen heidän oman Prophetans ja owat meitä wainonnet jotca ei Jumalalle kelpa ja owat caikille ihmisille wastahacoiset.

15. Jotca mös sen Herran Iesusen tapoit/ ia heiden omans Prophetans/ ia ouat meite wainonut/ ia eiuet he Jumala' kelpa/ ia caikille Inhimisille he wasthacoiset ouat/ (Jotka myös sen Herran Jesuksen tapoit/ ja heidän omansa prophetat/ ja owat meitä wainonnut/ ja eiwät he Jumalan kelpaa/ ja kaikille ihmisille he wastahakoiset owat/)

16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.

16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille, jotta he pelastuisivat. Näin he alati täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin saavuttanut heidät äärimmilleen.

16. Jotka meidän kieltävät pakanoille puhumasta, että he autuaiksi tulisivat, että he aina syntinsä täyttäisivät; sillä viha on jo peräti heidän päällensä tullut.

16. Jotca meidän kieldäwät pacanoille puhumast jolla he autuaxi tulisit että he aina heidän syndins täyttäisit: sillä wiha on jo peräti heidän päällens tullut.

16. iotca meite toriuuat puhumasta site Pacanoille/ iolla he autuaxi tulisit/ senpäle ette he teuteisit heiden synninse aina/ Sille se Wiha ombi io lopusa heiden ylitzens tullut. (jotka meitä torjuwat puhumasta sitä pakanoille/ jolla he autuaaksi tulisit/ sen päälle että he täyttäisit heidän syntinsä aina/ Sillä se wiha ompi jo lopussa heidän ylitsensä tullut.)

17 Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne.

17 Mutta kun meidät, veljet, on lyhyeksi aikaa teistä erotettu, ulkonaisesti*, ei sydämeltä, olemme suuresti kaivaten vielä enemmän pyrkineet näkemään kasvojanne.

17. Mutta me, rakkaat veljet, sitte kuin me hetkeksi olemme teiltä otetut pois, näkyvistä, ei sydämestä, niin me olemme sitä enemmin suurella halulla pyytäneet teidän kasvojanne nähdä.

17. Mutta me rackat weljet sijtte cuin me hetkexi olemma teildä poistemmatut näkywistän ja emme sydämestän nijn me olemma sitä enämmin suurella halulla riendänet teidän caswojan näkemän.

17. Mutta me (rackat weliet) sijttequin me hetkexi olema teilde radhellut/ näkyuisten ia ei sydhemesten/ nin me olema site enämin riendeneet teiden casuoitan näkemehe' surella halulla. (Mutta me (rakkaat weljet) sittenkuin me hetkeksi olemme teiltä raadellut/ näkywisten ja ei sydämestän/ niin me olemme sitä enemmin rientäneet teidän kaswoitan näkemähän suurella halulla.)

18 Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne, minä, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on meidät estänyt.

18 Sen vuoksi olemme tahtoneet tulla luoksenne, minä Paavali sekä kerran että kahdesti, mutta saatana on meitä estänyt.

18. Sentähden tahdoimme me tulla teidän tykönne, (minä Paavali,) kerran ja kaksi, mutta saatana esti meitä.

18. Sentähden tahdoimma me tulla teidän tygönne ( minä Pawali ) jo cahdesti mutta Satanas esti meitä.

18. Senteden me tahdhoima tulla teiden tygen (Mine Pauali) caxikerta/ Ja Satanas oli meite estenyt. (Sentähden me tahdoimme tulla teidän tykön (minä Pawali) kaksi kertaa/ ja satanas oli meitä estänyt.)

19 Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?

19 Sillä kuka on toivomme tai ilomme tai kerskauksemme kruunu? Ettekö tekin Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä Hänen tulemuksessaan?

19. Sillä mikä on meidän toivomme taikka ilomme, eli meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te meidän Herran Jesuksen Kristuksen edessä hänen tulemisessansa?

19. Sillä mikä on meidän toiwom taicka ilom eli meidän kerscauxemme Cruunu?

19. Sille ette mike on meiden Toiuo taicka Ilo/ eli meide' Kerskauxen Crunu? (Sillä että mikä on meidän toiwo taikka ilo/ eli meidän kerskauksen kruunu?)

20 Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.

20 Sillä te olette kunniamme ja ilomme.

20. Sillä te olette meidän kunniamme ja ilomme.

20. Ettekö te ole meidän Herran Jesuxen Christuxen edes hänen tulemisesans ? totisest te oletta meidän cunniamma ja riemumma.

20. Ettekö te ne ole meide' Herran Iesusen Christusen casuon edes/ hene' Tyge tulemisesans? Te oletta wissist meiden Cunnia ia remu. (Ettäkö te ne ole meidän Herran Jesuksen Kristuksen kaswon edessä/ hänen tykö tulemisessansa? Te olette wissiste meidän kunnia ja riemu.)