3 luku

Paavali sanoo ikävänsä pakottamana lähettäneensä Timoteuksen tessalonikalaisten tykö 1 – 5 ja nyt iloitsevansa hänen tuomistaan hyvistä sanomista 6 – 10 ja rukoilee, että he yhä kasvaisivat rakkaudessa ja pyhyydessä 11 – 13.

1 Sentähden me, kun emme enää voineet kestää kauemmin, päätimme jäädä yksinämme Ateenaan,

1 Sen vuoksi, kun emme enää kestäneet kauemmin, päätimme jäädä yksin Ateenaan

1. Sentähden emme saaneet sitä enempi viivyttää, vaan olemme mielistyneet jäämään Atenaan yksinänsä,

1. Sentähden en me saanet sitä enä wijwyttä waan olemma mielistynet jäämän Athenaan yxinäns.

1. SEnteden eipe me site tactonuet wiwuytte/ ia olema sihen mielistynyet/ iämen Athenas yxinens. (Sentähden eipä me sitä tahtoneet wiiwyttää/ ja olemme siihen mielistyneet/ jäämään Athenassa yksinänsä.)

2 ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan (ja työtoverimme) Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan teitä ja rohkaisemaan teitä uskossanne,

2 ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan (ja työtoverimme) Kristuksen ilosanomassa, vahvistamaan teitä ja rohkaisemaan teitä uskossanne,

2. Ja lähetimme Timoteuksen, meidän veljemme, Jumalan palvelian ja meidän apulaisemme Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan ja lohduttamaan teitä teidän uskossanne:

2. Ja lähetimme meidän weljem Timotheuxen Jumalan palwelian ja meidän apulaisem Christuxen Evangeliumis wahwistaman ja lohduttaman teitä teidän uscosan:

2. Ja lehettim Timotheusen meiden Welien/ ia Jumalan Paluelian/ ia meiden Auttaijan Christusen Euangeliumis/ teite wahwistaman ia lohuttaman teiden Uskosanne/ (Ja lähettimme Timotheusen meidän weljen/ ja Jumalan palwelijan/ ja meidän auttajan Kristuksen ewankeliumissa/ teitä wahwistaman ja lohduttaman teidän uskossanne.)

3 ettei kukaan horjuisi näissä ahdingoissa. Sillä itse te tiedätte, että meidät on semmoisiin pantu.

3 jottei kukaan horjuisi näissä ahdistuksissa. Sillä itse tiedätte, että meidät on niihin* pantu.

3. Ettei kenkään näissä vaivoissa murehtisi; sillä te tiedätte, että me olemme sitä varten pannut.

3. Ettei jocu näisä waiwoisa heikenis: sillä te tiedätte että me olemma sitäwarten pannut.

3. Ettei iocu heickonuisi neisse waiuoisa/ Sille te tiedhette/ ette me ole'ma sitewarte' pannut. (Ettei joku heikontuisi näissä waiwoissa/ Sillä te tiedätte/ että me olemme sitä warten pannut.)

4 Sanoimmehan, kun olimme teidän tykönänne, teille jo edeltäpäin, että meidän oli ahdinkoon joutuminen, niinkuin on käynytkin ja te tiedätte käyneen.

4 Kun olimme luonanne sanoimmekin teille ennalta, että joudumme ahdistuksiin, niin kuin on käynytkin ja te tiedätte.

4. Ja tosin, kuin me olimme teidän tykönänne, niin me sen teille edellä sanoimme, että meidän piti vaivaa kärsimän, niinkuin te tapahtuneenkin tiedätte.

4. Ja cuin me olimma teidän tykönän nijn me sen teille sanoimma että meidän piti waiwa kärsimän nijncuin te tapahtunengin tiedätte.

4. Ja quin me olima teiden tykenen/ sanoima me sen teille enne'/ Ette meiden piti waiua kersimen/ Ninquin mös tapachtui/ ia te tiedhette. (Ja kuin me olimme teidän tykönän/ sanoimme me sen teille ennen/ Että meidän piti waiwaa kärsimän/ Niinkuin myös tapahtui/ ja te tiedätte.)

5 Sentähden minä, kun en enää jaksanut kestää kauemmin, lähetinkin tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain kiusaaja liene teitä kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt hukkaan.

5 Sen vuoksi, kun en kestänyt kauemmin, lähetinkin ottamaan selkoa uskostanne, ettei vain kiusaaja ole teitä kiusannut ja vaivannäkömme ollut turha.

5. Sentähden myös minä en taitanut enään malttaa itsiäni, mutta lähetin tietämään teidän uskoanne, ettei kiusaaja olisi teitä kiusannut, ja niin meidän työmme turhaksi tullut.

5. Sentähden en tainnut minä enämbi odotta mutta lähetin tutaxeni teidän uscoan ettei kiusaja olis teitä kiusannut ja nijn meidäm työmme olis turhaxi tullut.

5. Senteden ette' mine enämbe tainut odotta/ mutta wloslehetin ette mine tundisin teiden vskon/ Senpäle ettei se Kiusaija teite lehes kiusanut olisi/ ia meiden töen turhaxi tulis. (Sentähden etten minä enempi tainnut odottaa/ mutta uloslähetin että minä tuntisin teidän uskon/ Senpäälle ettei se kiusaaja teitä lähes kiusannut olisi/ ja meidän työn turhaksi tulisi.)

6 Mutta nyt, kun Timoteus tuli teidän tyköänne meidän tykömme ja toi meille ilosanoman teidän uskostanne ja rakkaudestanne ja siitä, että te aina pidätte meitä rakkaassa muistossa ikävöiden meitä nähdäksenne niinkuin mekin teitä:

6 Mutta nyt, kun Timoteus tuli teidän luotanne meidän luoksemme ja toi meille ilosanoman uskostanne ja rakkaudestanne ja siitä, että aina pidätte meidät kalliissa muistossa ja ikävöitte meitä nähdä niin kuin mekin teitä,

6. Mutta nyt, kuin Timoteus tuli teiltä meidän tykömme ja ilmoitti meille teidän uskonne ja rakkautenne, että te aina meitä hyvässä muistossa pidätte ja halajatte meitä nähdä, niinkuin mekin teitä,

6. Mutta cosca Timotheus teidän tykönne palais ja ilmoitti teidän uscon ja rackauden että te aina meitä caikella hywällä muistatte ja halajatte meitä nähdä nijncuin mekin teitä.

6. Mutta nyt esken sittequin Timotheus meiden tygen teilde tullut ombi/ ia meille ilmoittanut on teiden vskon ia Rackaudhen/ ia ette te aina muistatta meiden pälen parahaxi/ halaten meite nehdhexen/ Ninquin me mös teite. (Mutta nyt äsken sittenkuin Timotheus meidän tykön teiltä tullut ompi/ ja meille ilmoittanut on teidän uskon ja rakkauden/ ja että te aina muistatte meidän päällen parhaaksi/ halaten meitä nähdäksen/ Niinkuin me myös teitä.)

7 sentähden olemme teidän uskostanne, veljet, saaneet lohdutusta teihin nähden kaikessa hädässämme ja ahdistuksessamme;

7 niin olemme sen vuoksi, veljet, teidän uskostanne saaneet lohdutuksen teihin nähden kaikessa hädässämme ja ahdistuksessamme.

7. Niin me saimme teistä, rakkaat veljet, lohdutuksen kaikessa meidän vaivassamme ja tuskassamme, teidän uskonne tähden;

7. Silloin me saimma teistä rackat weljet lohdutuxen caikesa meidän waiwasam ja tuscasam teidän usconne tähden.

7. Silloin me saima (rackat Weliet) teiste lohutoxen/ caikesa meiden waiuasa ia tuskasa/ teiden vskona cautta. (Silloin me saimme (rakkaat weljet) teistä lohdutuksen/ kaikessa meidän waiwassa ja tuskassa/ teidän uskonne kautta.)

8 sillä nyt me elämme, jos te seisotte lujina Herrassa.

8 Sillä nyt me elämme, jos te seisotte lujina Herrassa.

8. Sillä nyt me elämme, jos te Herrassa pysytte.

8. Sillä nyt me elämme että te Herrasa pysytte.

8. Sille nyt me eleme ette te seisotta Herrasa. (Sillä nyt me elämme että te seisotte Herrassa.)

9 Kuinka voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän tähtenne kaikesta siitä ilosta, mikä meillä teistä on Jumalamme edessä!

9 Minkä kiitoksen voimmekaan antaa Jumalalle tähtenne kaikesta siitä ilosta, jolla iloitsemme teistä Jumalamme edessä!

9. Minkä kiitoksen siis me taidamme Jumalalle antaa teidän tähtenne, kaikesta tästä ilosta, jolla me iloitsemme teistä meidän Jumalamme edessä?

9. Mingä kijtoxen sijs me taidamme Jumalalle anda teidän tähtenne caikesta tästä ilosta cuin meillä teistä meidän Jumalam edes on ?

9. Sille minge Kijtoxe' me taidama Jumalalle maxa teiden edesten caiken temen ilon edeste ioca meille ombi teiste meiden Jumala' edes? (Sillä minkä kiitoksen me taidamme Jumalalle maksaa teidän edestän kaiken tämän ilon edestä joka meillä ompi teistä meidän Jumalan edessä?)

10 Öin ja päivin me mitä hartaimmin rukoilemme saadaksemme nähdä teidän kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.

10 Yöt päivät me mitä hartaimmin rukoilemme nähdäksemme kasvonne ja täyttääksemme sen, mitä uskostanne puuttuu.

10. Yötä ja päivää rukoillen ahkerasti, että me teidän kasvonne näkisimme ja täyttäisimme, mitä teidän uskostanne puuttuu.

10. Me rucoilemma yötä ja päiwä ahkerast että me teidän caswon näkisim ja täyttäisim jos teidän uscostan jotakin puuttuis.

10. Me rucolema öte ia peiue sangen coua' ette me näkisim teiden casuon/ ia ylesteutteisimme ios iotakin teiden vskostan puuttuis. (Me rukoilemme yötä ja päiwää sangen kowaa että me näkisimme teidän kaswon/ ja ylös täyttäisimme jos jotakin teidän uskostan puuttuisi.)

11 Mutta hän itse, meidän Jumalamme ja Isämme, ja meidän Herramme Jeesus (Kristus) ohjatkoon meidän tiemme teidän tykönne.

11 Mutta itse Jumalamme ja Isämme ja Herramme Jeesus (Kristus) ohjatkoon tiemme luoksenne.

11. Mutta itse Jumala ja meidän Isämme, ja meidän Herra Jesus Kristus saattakoon meidän tiemme teidän tykönne.

11. Mutta idze Jumala ja meidän Isäm ja meidän Herram Jesus Christus asettacon meidän tiem teidän tygön.

11. Mutta itze Jumala/ ia meiden Isen/ ia meiden HErran Iesus Christus/ asettaca' meiden tien teide' tyge'. (Mutta itse Jumala/ ja meidän Isän/ ja meidän Herran Jesus Kristus/ asettakaa meidän tien teidän tykön.)

12 Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meilläkin on teitä kohtaan,

12 Herra tehköön teidät rikkaammiksi ja ylitsevuotaviksi rakkaudessa toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin mekin olemme teitä kohtaan,

12. Mutta Herra lisätköön teitä ja antakoon rakkauden yltäkylläisen olla teidän seassanne ja jokaista kohtaan, niinkuin mekin teille olemme:

12. Mutta Herra lisätkön teitä ja andacon rackauden täydellisyden olla teidän seasan ja jocaista cohtan ( nijncuin mekin teille olemma )

12. Mutta Herra lisetkön teite/ ia andacan Rackauden teudelisen olla teiden keskenen/ ia iocaitzen cochtan (ninquin me mös olema teihin) (Mutta Herra lisätköön teitä/ ja antakaan rakkauden täydellisen olla teidän keskenän/ ja jokaisen kohtaan (niinkuin me myös olemme teihin))

13 vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.

13 Vahvistaakseen sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä Herramme Jeesuksen (Kristuksen) tullessa* kaikkien pyhäinsä kanssa.

13. Että hän teidän laittamattomat sydämenne vahvistais pyhyydessä, Jumalan ja meidän Isämme edessä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisessa, kaikkein hänen pyhäinsä kanssa.

13. Että teidän sydämen wahwistettu ja laittamatoin olis pyhydes Jumalan edes ja meidän Isäm meidän Herran Jesuxen Christuxen tulemises ynnä caickein hänen pyhäins cansa.

13. ette teiden sydhemen wahwistettu ia laittamatoin olis/ pyhydhes Jumalan edes/ ia meiden Isen/ meiden Herran Iesusen Christusen tulemises/ ynne caikein henen Pyheins cansa. (että teidän sydämen wahwistettu ja laittamatoin olisi/ pyhyyden Jumalan edessä/ ja meidän Isän/ meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisessa/ ynnä kaikkein hänen pyhäinsä kanssa.)