Ruutin kirja
561
käänny sinäkin kälysi kanssa."
16. Mutta Ruut vastasi: "Älä
vaadi minua jättämään sinua ja
kääntymään takaisin, pois sinun
tyköäsi. Sillä mihin sinä menet,
sinne minäkin menen, ja mihin
sinä jäät, sinne minäkin jään; si-
nun kansasi on minun kansani,
sinun Jumalasi on minun Juma-
lani.
17. Missä sinä kuolet, siellä mi-
näkin tahdon kuolla ja sinne tul-
la haudatuksi. Herra rangaiskoon
minua nyt ja vasta, jos muu kuin
kuolema erottaa meidät."
18. Kun Noomi näki, että hän oli
lujasti päättänyt seurata häntä,
ei hän enää puhunut siitä hänen
kanssansa.
19. Niin he kulkivat molemmat
yhdessä, kunnes tulivat Beetle-
hemiin. Ja kun he tulivat Beetle-
hemiin, joutui koko kaupunki liik-
keelle heidän tähtensä, ja vaimot
sanoivat: "Onko tämä Noomi?"
20. Mutta hän vastasi heille: "Äl-
kää kutsuko minua Noomiksi*,
kutsukaa minua Maaraksi*, sillä
Kaikkivaltias on antanut minulle
paljon katkerata murhetta.
21. Rikkaana minä lähdin, mutta
tyhjänä Herra antaa minun pala-
ta. Miksi siis kutsutte minua
Noomiksi, kun Herra on minua
vastaan todistanut ja Kaikkivalti-
as on tuottanut minulle onnet-
tomuutta?"
22. Niin Noomi palasi miniänsä,
mooabilaisen Ruutin, kanssa, jo-
ka tuli Mooabin maasta; ja he
saapuivat Beetlehemiin ohran-
leikkuun alussa.
2 luku
poimii tähkiä Booan pellolla.
1. Noomilla oli miehensä puolel-
ta sukulainen, hyvin varakas
mies, Elimelekin sukua, nimeltä
Booas.
2. Ja mooabilainen Ruut sanoi
Noomille: "Anna minun mennä
pellolle poimimaan tähkiä jonkun
jäljessä, jonka silmien edessä
saan armon." Noomi vastasi hä-
nelle: "Mene, tyttäreni!"
3. Niin hän lähti ja meni poimi-
maan eräälle pellolle leikkuuväen
jäljessä; ja hänelle sattui niin,
että se peltopalsta oli Booaan,
joka oli Elimelekin sukua.
4. Ja katso, Booas tuli Beetle-
hemistä, ja hän sanoi leikkuuvä-
