Tuomarien kirja
552
sanoi: Minne olet matkalla ja
mistä tulet?
18 Hän vastasi hänelle sanoen:
Me olemme matkalla Juudan
Beetlehemistä Efraimin vuoriston
perukoille; sieltä minä olen ko-
toisin ja olen käynyt Juudan
Beetlehemissä asti. Olen matkal-
la Herran huoneeseen, mutta ei
kukaan ota minua huoneeseen.
19 Meillä on sekä olkia että
muuta rehua aaseillemme, niin
myös leipää ja viiniä minulle it-
selleni ja palvelijattarellesi ja
nuorelle miehelle, joka on palve-
lijasi kanssa, niin ettei meiltä mi-
tään puutu.
20 Vanha mies sanoi: Rauha si-
nulle! Minun asiani on, jos sinul-
ta jotakin puuttuisi. Älä vain jää
yöksi tähän torille.
21 Ja hän vei hänet taloonsa ja
teki aaseille appeen. Ja he pesi-
vät jalkansa ja söivät ja joivat.
22 Ja kun he olivat ilahdutta-
massa sydäntänsä, niin katso,
kaupungin miehet, kelvottomat
miehet, piirittivät talon, kolkutti-
vat ovelle ja sanoivat vanhalle
miehelle, talon isännälle, näin:
Tuo tänne se mies, joka tuli si-
nun taloosi, ryhtyäksemme hä-
neen.
23 Mutta mies, talon isäntä,
meni ulos heidän luokseen ja
sanoi heille: Älkää, veljeni, älkää
tehkö niin pahoin! Kun kerran
tämä mies on tullut minun ta-
looni, älkää tehkö sellaista hä-
peällistä tekoa.
24 Katso, täällä on minun tyttä-
reni, joka on neitsyt, ja tämän
miehen sivuvaimo. Minä tuon
heidät tänne; tehkää heille väki-
valtaa, tehkää heille, mitä tah-
dotte, mutta tälle miehelle älkää
tehkö sellaista häpeällistä tekoa.
25 Mutta miehet eivät tahtoneet
häntä kuulla. Silloin mies tarttui
sivuvaimoonsa ja vei hänet hei-
dän luoksensa kadulle, ja he yh-
tyivät häneen ja pitelivät häntä
pahoin koko yön aina aamuun
asti, ja vasta aamun sarastaessa
he hänet päästivät.
26 Ja päivän koittaessa vaimo
tuli ja kaatui sen miehen talon
oven eteen, jonka talossa hänen
isäntänsä oli, ja makasi siinä,
kunnes päivä valkeni.
27 Kun hänen isäntänsä aamulla
nousi ja avasi talon oven ja tuli
ulos lähteäksensä matkalle, niin
katso, hänen sivuvaimonsa ma-
