Ruutin kirja
560
3. Ja Elimelek, Noomin mies,
kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kah-
den poikansa kanssa.
4. Nämä ottivat itselleen moo-
abilaiset vaimot; toisen nimi oli
Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he
asuivat siellä noin kymmenen
vuotta.
5. Ja myös nuo molemmat,
Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin
että vaimo jäi yksin jälkeen kah-
desta pojastaan ja miehestään.
6. Silloin hän nousi miniöineen
palataksensa takaisin Mooabin
maasta, sillä hän oli kuullut
Mooabin maassa, että Herra oli
pitänyt kansastansa huolen ja
antanut sille leipää.
7. Niin hän lähti yhdessä mo-
lempien miniäinsä kanssa siitä
paikasta, jossa oli oleskellut. Ja
heidän tietä käydessään matkal-
la Juudan maahan
8. sanoi Noomi molemmille mi-
niöillensä: "Menkää, palatkaa
kumpikin äitinne kotiin. Herra
tehköön teille laupeuden, niin-
kuin te olette vainajille ja minul-
le tehneet.
9. Herra suokoon, että saisitte
turvan kumpikin miehenne kodis-
sa." Ja hän suuteli heitä. Mutta
he korottivat äänensä ja itkivät
10. ja sanoivat hänelle: "Me seu-
raamme sinua sinun kansasi
luo."
11. Mutta Noomi vastasi: "Kään-
tykää takaisin, tyttäreni; miksi te
lähtisitte minun kanssani? Voinko
minä enää saada poikia miehiksi
teille?
12. Kääntykää takaisin, tyttäreni,
menkää, sillä minä olen liian
vanha joutuakseni miehelään.
Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on
vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä
yönä joutuisin miehelään ja syn-
nyttäisin poikia,
13. ette kai te kuitenkaan odot-
taisi, kunnes he kasvaisivat suu-
riksi, ette kai te kuitenkaan sul-
keutuisi huoneeseen ja olisi
miehelään menemättä. Ei, tyttä-
reni; minä olen hyvin murheissa-
ni teidän tähtenne, sillä Herran
käsi on sattunut minuun."
14. Niin he korottivat vielä ää-
nensä ja itkivät. Silloin Orpa
suuteli anoppiaan jäähyväisiksi,
mutta Ruut riippui kiinni hänes-
sä.
15. Ja Noomi sanoi: "Katso, kä-
lysi on kääntynyt takaisin oman
kansansa ja jumalansa luo,
