Ruutin kirja
563
tähteeksikin.
15. Kun hän sitten nousi poimi-
maan, käski Booas palvelijoitaan
sanoen: "Hän saa poimia myös-
kin lyhteiden väliltä; ja te ette
saa loukata häntä.
16. Voittepa vetää sitomistakin
joitakin tähkiä ja jättää ne hä-
nen poimittavikseen; ja te ette
saa nuhdella häntä."
17. Niin Ruut poimi pellolla il-
taan asti; sitten hän pui, mitä oli
saanut poimituksi, ja siitä tuli
noin eefa-mitan verta ohria.
18. Ja hän otti ne ja tuli kau-
punkiin ja näytti anopillensa, mi-
tä oli poiminut. Sen jälkeen Ruut
otti esille tähteet ruuasta, josta
oli syönyt tarpeekseen, ja antoi
ne hänelle.
19. Silloin hänen anoppinsa sa-
noi hänelle: "Missä olet tänään
poiminut ja missä olet tehnyt
työtä? Siunattu olkoon se, joka
on sinusta huolehtinut." Sitten
hän ilmoitti anopillensa, kenen
luona hän oli ollut työssä, sa-
noen: "Se mies, jonka luona olin
tänä päivänä työssä, on nimel-
tään Booas."
20. Noomi sanoi miniällensä:
"Siunatkoon häntä Herra, joka
on osoittanut laupeutta eläviä ja
kuolleita kohtaan." Ja Noomi sa-
noi vielä: "Hän on sukulaisemme
ja meidän sukulunastajiamme."
21. Silloin mooabilainen Ruut
sanoi: "Vielä hän sanoi minulle:
'Pysyttele vain minun palvelijaini
mukana siihen asti, että he saa-
vat kaiken minun leikkuuni lope-
tetuksi'."
22. Niin Noomi sanoi miniällensä
Ruutille: "Hyvä on, tyttäreni, läh-
de hänen palvelijattariensa mu-
kana, niin et joudu sysittäväksi
muiden pelloilla."
23. Ja hän pysytteli Booaan pal-
velijattarien seurassa poimien
tähkiä, kunnes ohran- ja nisun-
leikkuu oli lopussa. Sitten hän
jäi olemaan anoppinsa luo.
3 luku
lepää Booan jalkapohjissa.
1. Niin Noomi, hänen anoppinsa,
sanoi hänelle: "Tyttäreni, minäpä
hankin sinulle turvapaikan, että
sinun kävisi hyvin.
2. Onhan Booas, jonka palvelijat-
tarien kanssa olit, sukulaisemme;
katso, hän viskaa tänä yönä oh-
