Ruutin kirja
564
ria puimatantereella.
3. Niin peseydy nyt ja voitele it-
sesi ja pukeudu ja mene puima-
tantereelle; mutta älä näyttäydy
hänelle, ennenkuin hän on syö-
nyt ja juonut.
4. Kun hän panee maata, niin
katso, mihin paikkaan hän panee
maata, ja mene ja nosta peitettä
hänen jalkojensa kohdalta ja
pane siihen maata; hän sanoo
sitten sinulle, mitä sinun on teh-
tävä."
5. Ruut vastasi hänelle: "Minä
teen kaiken, mitä sanot."
6. Niin hän meni alas puimatan-
tereelle ja teki aivan niin, kuin
hänen anoppinsa oli häntä käs-
kenyt.
7. Ja kun Booas oli syönyt ja
juonut, tuli hänen sydämensä
iloiseksi, ja hän meni maata vil-
jakasan ääreen. Ja Ruut tuli hil-
jaa ja nosti peitettä hänen jalko-
jensa kohdalta ja pani siihen
maata.
8. Puoliyön aikana mies säikähti
ja kumartui eteenpäin; ja katso,
nainen makasi hänen jalkapoh-
jissaan.
9. Ja hän kysyi: "Kuka sinä
olet?" Hän vastasi: "Minä olen
Ruut, palvelijattaresi. Levitä lie-
peesi palvelijattaresi yli, sillä sinä
olet minun sukulunastajani."
10. Hän sanoi: "Herra siunat-
koon sinua, tyttäreni! Sinä olet
osoittanut sukurakkauttasi nyt
viimeksi vielä kauniimmin kuin
aikaisemmin, kun et ole kulkenut
nuorten miesten jäljessä, et köy-
hien etkä rikkaitten.
11. Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää;
kaiken, mitä sanot, teen minä
sinulle. Sillä minun kansani por-
tissa jokainen tietää sinut kunni-
alliseksi naiseksi.
12. Totta on, että minä olen si-
nun sukulunastajasi, mutta on
vielä toinen sukulunastaja, joka
on läheisempi kuin minä.
13. Jää tähän yöksi; jos hän
huomenna lunastaa sinut, niin
hyvä; lunastakoon. Mutta jollei
hän halua lunastaa sinua, niin
minä lunastan sinut, niin totta
kuin Herra elää. Lepää siinä
aamuun asti."
14. Niin hän lepäsi hänen jalka-
pohjissaan aamuun asti, mutta
nousi, ennenkuin kukaan vielä
voi tuntea toisensa. Ja Booas
ajatteli: "Älköön tulko tunnetuksi,
että tuo nainen on tullut tänne
