Paavalin toinen kirje korinttolaisille
2235
nen murhe saa aikaan paran-
nuksen, joka koituu pelastukseksi
ja jota ei kukaan kadu; mutta
maailman murhe tuottaa kuole-
man.
11 Sillä katsokaa, kuinka suurta
intoa juuri tuo Jumalan mielen
mukainen murehtimisenne on
saanut teissä aikaan, mitä puo-
lustautumista, mitä paheksumis-
ta, mitä pelkoa, ikävöimistä, kii-
vautta, mitä kurittamista! Olette
kaikin tavoin osoittaneet olevan-
ne puhtaat tässä asiassa.
12 Vaikka minä siis kirjoitinkin
teille, en kirjoittanut vääryyttä
tehneen enkä vääryyttä kärsi-
neen vuoksi, vaan sentähden,
että teidän intonne meidän hy-
väksemme tulisi julki teidän kes-
kuudessanne Jumalan edessä.
13 Sentähden me olemme nyt
lohdutetut. Mutta tämän lohdu-
tuksemme ohessa on meitä vielä
paljoa enemmän ilahuttanut Tii-
tuksen ilo, sillä hänen henkensä
on saanut virvoitusta teiltä kai-
kilta.
14 Sillä jos olenkin jossakin
kohden teitä hänelle kehunut, en
ole joutunut häpeään, vaan niin-
kuin kaikki, mitä olemme teille
puhuneet, on totta, niin on myös
se, mistä olemme teitä Tiituksel-
le kehuneet, osoittautunut to-
deksi.
15 Ja hänen sydämensä heltyy
yhä enemmän teitä kohtaan, kun
hän muistelee kaikkien teidän
kuuliaisuuttanne, kuinka te pelol-
la ja vavistuksella otitte hänet
vastaan.
16 Minä iloitsen, että kaikessa
voin olla teistä turvallisella mie-
lellä.
8 luku
Niin kuin Makedonian seurakun-
nat ovat koonneet runsaan
avustuksen Jerusalemin köyhille
1 – 6, niin tulee korinttolaisten-
kin antaa auliisti apua; sillä ri-
kastuttaakseen heitä Kristus tuli
köyhäksi 7 – 15. Paavali kehoit-
taa heitä rakkaudella vastaanot-
tamaan tätä avustusta harrasta-
van Tiituksen ja ne kaksi veljeä,
jotka hän nyt lähettää heidän
tykönsä 16 – 24.
1 Mutta me saatamme teidän
tietoonne, veljet, mitä Jumalan
armo on vaikuttanut Makedonian
