Paavalin toinen kirje korinttolaisille
2243
ja, kerran minua kivitettiin, kol-
mesti olen joutunut haaksirik-
koon, vuorokauden olen meressä
ajelehtinut;
26 olen usein ollut matkoilla,
vaaroissa virtojen vesillä, vaa-
roissa rosvojen keskellä, vaarois-
sa heimoni puolelta, vaaroissa
pakanain puolelta, vaaroissa
kaupungeissa, vaaroissa erä-
maassa, vaaroissa merellä, vaa-
roissa valheveljien keskellä;
27 ollut työssä ja vaivassa; pal-
jon valvonut, kärsinyt nälkää ja
janoa, paljon paastonnut, kärsi-
nyt vilua ja alastomuutta.
28 Ja kaiken muun lisäksi joka-
päiväistä tunkeilua luonani, huol-
ta kaikista seurakunnista.
29 Kuka on heikko, etten minä-
kin olisi heikko? Kuka lankeaa,
ettei se minua polttaisi?
30 Jos minun kerskata täytyy,
niin kerskaan heikkoudestani.
31 Herran Jeesuksen Jumala ja
Isä, joka on ylistetty iankaikki-
sesti, tietää, etten valhettele.
32 Damaskossa kuningas Are-
taan käskynhaltija vartioi damas-
kolaisten kaupunkia ottaaksensa
minut kiinni,
33 ja muurin ikkuna-aukosta mi-
nut laskettiin korissa maahan, ja
niin minä pääsin hänen käsis-
tänsä.
12 luku
Paavali edelleen kerskaa, siihen
pakotettuna, saamistaan korkeis-
ta ilmestyksistä 1 – 6, mutta
sanoo saaneensa ylpeyden vält-
tämiseksi pistimen lihaansa 7 –
10 ja muistuttaa heidän luonaan
tekemistään voimateoista sekä
siitä, että hän palkatta on hei-
dän keskuudessaan työtä tehnyt
11 – 18. Tämän hän kirjoittaa
korinttolaisille rakennukseksi; hän
pelkää, että hänen ehkä täytyy
kovuudella heitä kohdella 19 –
21.
1 Minun täytyy kerskata; se to-
sin ei ole hyödyllistä, mutta mi-
nä siirryn nyt näkyihin ja Herran
ilmestyksiin.
2 Tunnen miehen, joka on Kris-
tuksessa: neljätoista vuotta sit-
ten hänet temmattiin kolmanteen
taivaaseen - oliko hän ruumiis-
saan, en tiedä, vai poissa ruu-
miista, en tiedä, Jumala sen tie-
tää.
