Paavalin toinen kirje korinttolaisille
2230
toman suuri voima olisi Jumalan
eikä näyttäisi tulevan meistä.
8 Me olemme kaikin tavoin ah-
dingossa, mutta emme umpiku-
jassa, neuvottomat, mutta emme
toivottomat,
9 vainotut, mutta emme hyljätyt,
maahan kukistetut, mutta emme
tuhotut.
10 Me kuljemme, aina kantaen
Jeesuksen kuolemaa ruumiis-
samme, että Jeesuksen elämäkin
tulisi meidän ruumiissamme nä-
kyviin.
11 Sillä me, jotka elämme,
olemme alati annetut kuolemaan
Jeesuksen tähden, että Jeesuk-
sen elämäkin tulisi kuolevaisessa
lihassamme näkyviin.
12 Niinpä siis kuolema tekee
työtään meissä, mutta elämä
teissä.
13 Mutta koska meillä on sama
uskon Henki, niinkuin kirjoitettu
on: "Minä uskon, sentähden mi-
nä puhun", niin mekin uskomme,
ja sentähden me myös puhum-
me,
14 tietäen, että hän, joka herätti
Herran Jeesuksen, on herättävä
meidätkin Jeesuksen kanssa ja
asettava esiin yhdessä teidän
kanssanne.
15 Sillä kaikki tapahtuu teidän
tähtenne, että aina enenevä ar-
mo yhä useampien kautta saisi
aikaan yhä runsaampaa kiitosta
Jumalan kunniaksi.
16 Sentähden me emme lannis-
tu; vaan vaikka ulkonainen ih-
misemme menehtyykin, niin sisäl-
linen kuitenkin päivä päivältä
uudistuu.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä
ja kevyt ahdistuksemme tuottaa
meille iankaikkisen ja määrättö-
män kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso nä-
kyväisiä, vaan näkymättömiä; sil-
lä näkyväiset ovat ajallisia, mut-
ta näkymättömät iankaikkisia.
5 luku
Paavali haluaa vaihtaa maallisen
majansa taivaalliseen ja tätä
odottaessaan olla Jumalalle mie-
liksi 1 – 10, vakuuttaa toimivan-
sa Herran pelossa voittaakseen
sieluja Herralle 11 – 13. Kristuk-
sen rakkauden vaatimana ja hä-
nen lähettiläänänsä hän toimit-
taa sovituksen virkaa, jonka Ju-
mala on hänelle uskonut 14 –
