Paavalin toinen kirje korinttolaisille
2225
olemme panneet toivomme, että
hän vielä vastakin pelastaa,
11 kun tekin autatte meitä ru-
kouksillanne, että monesta suus-
ta meidän tähtemme kohoaisi
runsas kiitos siitä armosta, joka
on osaksemme tullut.
12 Sillä meidän kerskauksemme
on tämä: meidän omantuntomme
todistus siitä, että me maailmas-
sa ja varsinkin teidän luonanne
olemme vaeltaneet Jumalan py-
hyydessä ja puhtaudessa, emme
lihallisessa viisaudessa, vaan
Jumalan armossa.
13 Sillä eihän siinä, mitä teille
kirjoitamme, ole muuta, kuin mi-
kä siinä on luettavana ja minkä
te myös ymmärrätte; ja minä
toivon teidän loppuun asti ym-
märtävän
14 - niinkuin meitä osaksi myös
olette oppineet ymmärtämään -
että me olemme teidän kers-
kauksenne, samoin kuin tekin
meidän, Herramme Jeesuksen
päivänä.
15 Ja tässä luottamuksessa mi-
nä aioin ensin tulla teidän ty-
könne, että saisitte vielä toisen-
kin todistuksen minun suosiosta-
ni,
16 ja sitten teidän kauttanne
matkustaa Makedoniaan, ja taas
Makedoniasta palata teidän ty-
könne ja teidän varustamananne
matkata Juudeaan.
17 Kun minulla siis oli tämä ai-
komus, en kaiketi ole menetellyt
kevytmielisesti? Vai päätänkö li-
han mukaan, minkä päätän, niin
että puheeni on sekä "on, on",
että "ei, ei"?
18 Mutta Jumala sen takaa, että
puheemme teille ei ole "on" ja
"ei."
19 Sillä Jumalan Poika, Kristus
Jeesus, jota me, minä ja Sil-
vanus ja Timoteus, olemme tei-
dän keskellänne saarnanneet, ei
tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan
hänessä tuli "on."
20 Sillä niin monta kuin Jumalan
lupausta on, kaikki ne ovat hä-
nessä "on"; sentähden tulee hä-
nen kauttaan myös niiden
"amen", Jumalalle kunniaksi mei-
dän kauttamme.
21 Mutta se, joka lujittaa meidät
yhdessä teidän kanssanne Kris-
tukseen ja joka on voidellut
meidät, on Jumala,
22 joka myös on painanut mei-
hin sinettinsä ja antanut Hengen
