Paavalin toinen kirje korinttolaisille
2226
vakuudeksi meidän sydämiimme.
23 Mutta minä kutsun Jumalan
sieluni todistajaksi, että minä tei-
tä säästääkseni en vielä tullut
Korinttoon;
24 ei niin, että tahdomme vallita
teidän uskoanne, vaan me yh-
dessä autamme teitä teidän
iloonne; sillä uskossa te olette
lujat.
2 luku
Paavali ei tulollaan tahdo saat-
taa murhetta korinttolaisille, joita
hän suuresti rakastaa 1 – 4; hän
kehoittaa heitä osoittamaan rak-
kautta eräälle katuvalle synnin-
tekijälle 5 – 11, kertoo, kuinka
hän levottomana, kun ei tavan-
nut Tiitusta Trooaassa, lähti Ma-
kedoniaan 12, 13, sekä kiittää
Jumalaa, joka antaa evanke-
liumin voittoisasti levitä 14 – 17.
1 Olin nimittäin mielessäni päät-
tänyt, etten tullessani teidän ty-
könne taas toisi murhetta mu-
kanani.
2 Sillä jos minä saatan teidät
murheellisiksi, niin eihän minua
voi saada iloiseksi kukaan muu
kuin se, jonka minä olen mur-
heelliseksi saattanut.
3 Ja juuri sen minä kirjoitin sitä
varten, etten tullessani saisi
murhetta niistä, joista minun piti
saada iloa, koska minulla on
teihin kaikkiin se luottamus, että
minun iloni on kaikkien teidän
ilonne.
4 Sillä suuressa sydämen ahdis-
tuksessa ja hädässä minä kirjoi-
tin teille monin kyynelin, en sitä
varten, että te murheellisiksi tu-
lisitte, vaan että tuntisitte sen
erinomaisen rakkauden, joka mi-
nulla on teihin.
5 Mutta jos eräs on tuottanut
murhetta, ei hän ole tuottanut
murhetta minulle, vaan teille kai-
kille, jossakin määrin, etten liikaa
sanoisi.
6 Semmoiselle riittää se rangais-
tus, minkä hän useimmilta on
saanut;
7 niin että teidän päinvastoin
ennemmin tulee antaa anteeksi
ja lohduttaa, ettei hän ehkä me-
nehtyisi liian suureen murhee-
seen.
8 Sentähden minä kehoitan tei-
tä, että päätätte ruveta osoitta-
maan rakkautta häntä kohtaan;
