ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
601
kaaksi ja synnytti pojan ja kutsui
hänen nimensä Samuel: sillä mi-
nä olen häntä rukoillut Herralta.
21. Ja Elkana meni ylös kaiken
huoneensa kanssa, uhraamaan
Herralle vuosikautista uhria ja
lupaustansa.
22. Ja ei Hanna mennyt ylös,
vaan sanoi miehellensä: kuin
lapsi vieroitetaan, niin minä otan
hänen kanssani näyttääkseni
Herralle, ja sitte pitää hän siellä
aina oleman.
23. Elkana hänen miehensä sa-
noi hänelle: tee niinkuin sinulle
parhaaksi näkyy, ole niinkauvan
ettäs hänen vieroitat: Herra vah-
vistakoon sen minkä hän puhu-
nut on. Niin vaimo jäi kotia ja
imetti poikaansa, siihenasti että
hän vieroitti hänen.
24. Ja hän toi hänen ylös*
kanssansa, sittekuin hän hänen
vieroittanut oli, kolmen mullin
kanssa, yhden ephan jauhoja ja
leilin viinaa+: ja toi hänen Her-
ran huoneesen Silossa, ja nuo-
rukainen oli vielä sangen nuori.
25. Ja he teurastivat mullin, ja
toivat nuorukaisen Elin eteen.
26. Ja hän sanoi: Ah, herrani!
niin totta kuin sinun sielus elää,
herrani, minä olen se vaimo, jo-
ka tässä tykönäs seisoi ja rukoili
Herraa.
27. Tätä nuorukaista minä anoin:
nyt on Herra minulle antanut ru-
koukseni, jonka minä häneltä ru-
koilin.
28. Sentähden annan minä hä-
nen Herralle jälleen kaikeksi
elinajaksensa, että hän Herralta
rukoiltu on; ja hän rukoili Herraa
siinä paikassa.
2. Luku.
I. Hanna veisaa kiitosvirren. II.
Elin pojat ovat jumalattomat. III.
Samuel kasvaa palvellen Herraa.
IV. Eli nuhtelee poikiansa hienos-
ti. V. Elille ilmoitetaan kova ran-
gaistus hienoutensa tähden poi-
kiansa vastaan.
I. Ja Hanna rukoili ja sanoi: mi-
nun sydämeni riemuitsee Herras-
sa*, minun sarveni on ylennetty
Herrassa. Minun suuni on leviältä
auvennut minun vihollisteni ylit-
se; sillä minä riemuitsen sinun
autuudestas.
2. Ei kenkään niin pyhä ole kuin
Herra; sillä ei yksikään ole paitsi
