P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2398
Minä olen useammin vankina ol-
lut. Usein olen kuoleman hädäs-
sä ollut+.
24. Juudalaisilta olen minä vii-
desti neljäkymmentä haavaa
saanut, yhtä vailla.
25. Kolmasti olen vitsoilla pies-
ty*. Olin kerran kivitetty+. Kol-
masti olen minä tullut haaksirik-
koon§. Yön ja päivän olin minä
meren syvyydessä.
26. Minä olen usein vaeltanut,
minä olen ollut veden hädässä,
ryövärien keskellä, hädässä Juu-
dalaisten keskellä, hädässä pa-
kanain keskellä, hädässä kau-
pungeissa, hädässä korvessa,
hädässä merellä, hädässä vie-
kasten veljien seassa,
27. Työssä ja tuskassa, paljossa
valvomisessa, nälässä ja janossa,
paljossa paastossa, vilussa ja
alastomuudessa,
28. Ilman niitä mitkä muutoin
tapahtuvat, nimittäin, että minua
joka päivä vaivataan ja pidän
surun kaikista seurakunnista.
29. Kuka on heikko, ja en minä
myös heikoksi tule*? Kuka pa-
hoitetaan+, ja en minä pala?
30. Että minun pitää nyt kers-
kaaman, niin minä kerskaan
heikkoudestani.
31. Jumala ja meidän Herran
Jesuksen Kristuksen Isä, joka ol-
koon ylistetty ijankaikkisesti! tie-
tää, etten minä valehtele.
32. Damaskussa Aretaan kunin-
kaan maanvanhin vartioitsi Da-
maskun kaupunkia ja tahtoi mi-
nun ottaa kiinni.
33. Ja minä laskettiin maahan
muurin akkunasta korissa*, ja
pääsin niin hänen käsistänsä.
12. Luku.
I. Paavali puhuu Jumalan ilmoi-
tuksista ja nöyryyttämisestänsä;
II. Sanoo syyn kerskaamiseensa
ja pyytää ojentaa Korintilaisia.
I. Ei minun ole hyvää kerskaami-
sestani; tulen kuitenkin näkyihin
ja Herran ilmoituksiin.
2. Minä tunnen ihmisen Kristuk-
sessa ennen neljäätoistakym-
mentä ajastaikaa, (oliko hän
ruumiissa, en minä tiedä, eli oli-
ko hän ulkona ruumiista, en mi-
nä sitäkään tiedä; Jumala sen
tietää:) se temmattiin ylös ha-
maan kolmanteen taivaasen.
3. Ja minä tunnen sen ihmisen,
