P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2391
olen, en minä sitä häpee; vaan
niinkuin kaikki ovat todet, mitkä
minä teille puhunut olen, niin on
myös meidän kerskauksemme
Tituksen edessä todeksi tullut.
15. Ja hänellä on sangen suuri
sydämellinen halu teidän puo-
leenne, kuin hän kaikkein teidän
kuuliaisuutenne muistaa, kuinka
te pelvolla ja vavistuksella häntä
otitte vastaan.
16. Minä siis iloitsen, että minä
kaikissa asioissa teihin taidan
luottaa.
8. Luku.
I. Paavali ylistää Makedonian
seurakunnan anteliaisuutta köy-
hiä kohtaan; II. Kehoittaa Korinti-
laisia myös anteliaisuuteen. III.
Titus lähetetään muutamain
muiden kanssa heidän tykönsä
apua kokoomaan, joita he varoi-
tetaan ystävällisesti kohtaamaan.
I. Mutta minä teen teille tiettä-
väksi, rakkaat veljet, Jumalan
armon, joka Makedonian seura-
kuntiin annettu on;
2. Sillä heidän ilonsa oli ylön-
palttinen, kuin heitä monen vai-
van kautta koeteltiin, ja vaikka
he sangen köyhät olivat, ovat he
kuitenkin runsaasti kaikessa yk-
sinkertaisuudessa antaneet.
3. Sillä he olivat kaikesta voi-
mastansa (sen minä todistan) ja
ylitsekin voimansa hyväntahtoi-
set,
4. Ja meitä suurella ahkeruudel-
la rukoilivat, että me ottaisimme
vastaan sen hyvän työn ja sen
palveluksen osallisuuden, joka
pyhäin varaksi koottu oli.
5. Ja ei niinkuin me toivoimme,
vaan he antoivat itsensä ensisti
Herralle ja (sitte) meille Jumalan
tahdon kautta.
6. II. Että meidän pitäis Titusta
neuvoman, että, niinkuin hän oli
ennen ruvennut, hänen pitäis
senkaltaisen hyvän työn niin tei-
dän seassanne päättämän;
7. Mutta niinkuin te olette kai-
kissa rikkaat*, uskossa ja sanas-
sa, ja taidossa ja kaikkinaisessa
ahkeruudessa, ja teidän rakkau-
dessanne meidän kohtaamme,
(niin sovittakaat siis), että te
myös tässä armossa rikkaat oli-
sitte.
8. Enpä minä vaatimisesta sitä
sano, vaan muiden ahkeruudesta
