P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2389
11. Te Korintilaiset! meidän
suumme on hänensä avannut
teidän kohtaanne, meidän sydä-
memme on levinnyt.
12. Ette ole ahtaalla meissä;
mutta itse teissänne te ahtaalla
olette.
13. Minä sanon niinkuin lapsille-
ni, että te myös minua vastaan
teitänne niin asettaisitte, ja levit-
täkäät teitänne.
14. II. Älkäät vetäkö ijestä epä-
uskoisten kanssa*; sillä mitä oi-
keuden on vääryyden kanssa te-
kemistä? eli mitä osallisuutta on
valkeudella pimeyden kanssa+?
15. Ja mikä sovinto on Kristuk-
sella belialin kanssa*? taikka mi-
kä osa on uskovaisella uskotto-
man kanssa?
16. Eli kuinka Jumalan templi
sopii epäjumalain kanssa*? Sillä
te olette elävän Jumalan temp-
li+, niinkuin Jumala sanoo: minä
tahdon heissä asua ja heissä
vaeltaa, ja minä tahdon olla
heidän Jumalansa, ja heidän pi-
tää oleman minun kansani§.
17. Sentähden paetkaat heidän
seastansa ja eroittakaat teitän-
ne*, sanoo Herra: ja älkäät
saastaiseen ruvetko, ja niin minä
korjaan teitä,
18. Ja olen teidän Isänne, ja
teidän pitää oleman minun poi-
kani ja tyttäreni*, sanoo kaikki-
valtias Herra.
7. Luku.
I. Paavali osoittaa huolensa Ko-
rintilaisia kohtaan, ja ylistää hei-
dän kuuliaisuuttansa; II. Näyttää
lähetyskirjansa olleen heille hyö-
dyllisen; III. Puhuu myös Tituksen
suomasta heitä kohtaan.
I. Että meillä nyt senkaltaiset lu-
paukset ovat*, minun rakkaani,
puhdistakaamme+ siis itsemme
kaikesta lihan ja hengen saastai-
suudesta, täyttäin pyhyyttä Ju-
malan pelvossa.
2. Ottakaat meitä vastaan: em-
me kellenkään vääryyttä teh-
neet*, emme ketään turmelleet,
emme keneltäkään mitään vaati-
neet.
3. Senkaltaista en sano minä
teille kadotukseksi; sillä minä
olen ennen sanonut*, että te
olette meidän sydämessämme
ynnä kuolla ja ynnä elää.
4. Minä puhun teille suurella
