P. PAAVALIN EPISTOLA GALATALAISILLE
2403
Isän Jumalan, joka hänen kuol-
leista herättänyt on+,)
2. Ja kaikki veljet, jotka minun
kanssani ovat, Galatian seura-
kunnille:
3. Armo olkoon teille ja rauha
Isältä Jumalalta ja meidän Her-
ralta Jesukselta Kristukselta!
4. Joka itsensä meidän syn-
teimme edestä antanut on*, että
hän meitä vapahtais tästä nykyi-
sestä pahasta maailmasta, Ju-
malan ja meidän Isämme tahdon
jälkeen,
5. Jolle olkoon kiitos ijankaikki-
sesta ijankaikkiseen, amen!
6. Minä ihmettelen, että te niin
pian annatte teitänne kääntää
pois siitä, joka teitä Kristuksen
armoon kutsunut on, toiseen
evankeliumiin,
7. Joka ei muuta ole, vaan että
muutamat eksyttävät teitä* ja
tahtovat Kristuksen evankeliumia
toisin kääntää.
8. Mutta ehkä me taikka joku
enkeli taivaasta saarnais teille
toisin evankeliumia, kuin me
olemme teille saarnanneet, se
olkoon kirottu!
9. Niinkuin me ennen sanoimme,
niin minä vielä sanon: jos joku
teille toisin saarnaa evanke-
liumia, kuin te ottaneet olette*,
olkoon kirottu!
10. Saarnaanko minä nyt ihmis-
ten eli Jumalan mielen jälkeen?
eli pyydänkö minä ihmiselle kel-
vata? Sillä jos minä tähän asti
olisin tahtonut ihmisille kelvata,
niin en minä olisi Kristuksen pal-
velia.
11. II. Mutta minä teen teille tiet-
täväksi, rakkaat veljet, ettei se
evankeliumi, joka minulta saar-
nattu on, ole ihmisen jälkeen.
12. Sillä en minä ole sitä ihmi-
seltä saanut enkä oppinut, vaan
Jesuksen Kristuksen ilmoitukses-
ta.
13. Sillä te olette kuulleet minun
muinaisen olentoni Juudalaisten
tavoissa, kuinka ylönpalttisesti
minä Jumalan seurakuntaa vai-
nosin ja hävitin sitä,
14. Ja menestyin Juudalaisten
menoissa, ylitse monen minun
vertaiseni minun suvussani, ja
olin ylen kiivas isäin säätyin
tähden.
15. Mutta koska Jumala tahtoi,
joka minun oli eroittanut äitini
kohdusta*, ja armonsa kautta
kutsui+,
