P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2390
rohkeudella, minä kerskaan pal-
jon teistä, minä olen lohdutuk-
sella täytetty, minä olen ylön-
palttisessa ilossa kaikessa mei-
dän vaivassamme.
5. Sillä kuin me Makedoniaan
tulimme*, ei meidän lihallamme
ollut yhtään lepoa, vaan kaikissa
paikoissa olimme me vaivatut+,
ulkona sota, sisällä pelko§.
6. Mutta Jumala, joka nöyriä
lohduttaa, hän lohdutti meitä Ti-
tuksen tulemisella,
7. Vaan ei ainoastaan hänen tu-
lemisellansa, mutta myös sillä
lohdutuksella, jonka hän teiltä
saanut oli, ja ilmoitti meille tei-
dän halunne, teidän itkunne ja
teidän kiivautenne minusta, niin
että minä vielä enemmin ihas-
tuin.
8. II. Sillä jos minä lähetyskirjal-
lani saatinkin teitä murheesen,
enpä minä sitä kadu, ehkä minä
olisin katunut*; sillä minä näen
sen lähetyskirjan teitä hetken ai-
kaa murheessa pitäneen.
9. Nyt minä iloitsen, en siitä, et-
tä te murheissa olitte, vaan että
te olitte murheissa parannuksek-
si; sillä te olitte murheelliset
Jumalan mielen jälkeen, ettei
teillä meistä missään vahinkoa
olis.
10. Sillä se murhe, joka Jumalan
mielen jälkeen tapahtuu, saattaa
katumisen autuudeksi*, jota ei
yksikään kadu; mutta maailman
murhe saattaa kuoleman.
11. Sillä katso, että te olitte
Jumalan mielen jälkeen murheel-
liset, kuinka suuren ahkeruuden
se on teissä vaikuttanut! Ja to-
sin edesvastauksen, närkästyk-
sen, pelvon, ikävöitsemisen, kii-
vauden ja koston. Te olette kai-
kissa teitänne puhtaiksi osoitta-
neet tässä asiassa.
12. Sentähden vaikka minä teille
kirjoitin, niin ei se ole kuiten-
kaan sen tähden tapahtunut, jo-
ka rikkonut oli, eikä sen tähden,
jolle vääryys tehtiin, mutta sen-
tähden, että teidän ahkeruuten-
ne meidän kohtaamme Jumalan
edessä julkiseksi tulis.
13. Sentähden me olemme saa-
neet lohdutuksen, että tekin
olette lohdutetut. Mutta vielä
enemmin iloitsimme me Tituksen
ilosta; sillä hänen henkensä oli
teiltä kaikilta virvoitettu.
14. III. Ja mitä minä hänen
edessänsä teistä kerskannut
