P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2400
lensa.
15. Mutta mielelläni minä tahdon
kuluttaa ja itseni annettaa ulos
teidän sieluinne edestä*, vaikka
te vähän minua rakastatte+, joka
kuitenkin sangen paljon teitä ra-
kastan.
16. Mutta olkoon sillänsä, etten
minä ole teitä raskauttanut; mut-
ta että minä olin kavala, niin
minä olen teidät petoksella saa-
vuttanut.
17. Olenko minä keltään mitään
vaatinut niiden tähden, jotka mi-
nä teille lähettänyt olen?
18. Minä olen Titusta neuvonut*,
ja lähetin hänen kanssansa yh-
den veljen: onkos Titus jotakin
teiltä vaatinut? Emmekö me ole
yhdessä hengessä vaeltaneet?
Emmekö me ole yksiä jälkiä
myöten käyneet?
19. Luuletteko taas, että me
vastaamme edestämme teidän
edessänne? Me puhumme Kris-
tuksessa, Jumalan edessä; mutta
kaikki nämät, rakkaat veljet, tei-
dän parannukseksenne;
20. Sillä minä pelkään, etten mi-
nä tultuani teitä löydä senkaltai-
sena kuin minä tahdon, ja te
myös löydätte minun, ei niinkuin
te tahtoisitte*: ettei siellä riidat,
kateudet, vihat, torat, panetuk-
set, parjaukset, paisumiset ja
kapinat olisi:
21. Ettei taas minun palattuani
minun Jumalani teidän tykönän-
ne minua nöyryyttäisi ja minun
pitäis monen tähden murehti-
man*, jotka ennen rikkoneet
ovat ja ei ole itsiänsä paranta-
neet siitä saastaisuudesta ja
huoruudesta ja haureudesta, jota
he tehneet ovat.
13. Luku.
I. Paavali uhkaa katumattomia ja
neuvoo heitä parannukseen; II.
Päättää tämän kirjoituksensa
neuvolla, tervehdyksellä ja toivo-
tuksella.
I. Nyt minä kolmannen kerran
tulen* teidän tykönne. Niin pitää
kahden eli kolmen suun+ kautta
kaikkinaiset asiat kiinnitettämän.
2. Minä olen ennenkin sen teille
sanonut ja vieläkin edellä sanon,
niinkuin toisella kerralla läsnäol-
lessani, ja kirjoitan nyt poissa-
ollessani niille, jotka ennen syn-
tiä tehneet olivat, ja muille kai-
