P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2384
ajattelemaan, niinkuin itse meis-
tämme*, vaan jos me olemme
johonkuhun soveliaat, niin on se
Jumalalta,
6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt
on Uuden Testamentin* virkaa+
pitämään, ei puustavin, vaan
Hengen; sillä puustavi kuolettaa,
vaan Henki tekee eläväksi§.
7. III. Mutta jos sillä viralla, joka
puustavin kautta kuolettaa ja ki-
viin kuvattu* oli, oli senkaltainen
kirkkaus, niin ettei Israelin lapset
taitaneet katsoa Moseksen kas-
voihin+, hänen kasvoinsa kirk-
kauden tähden, joka kuitenkin
katoo:
8. Miksi ei siis paljoa enemmin
sillä viralla, joka hengen antaa,
pitäisi kirkkaus oleman?
9. Sillä, jos viralla, joka kadotuk-
sesta saarnaa, kirkkaus oli, pal-
joa enemmin sillä viralla, joka
vanhurskaudesta saarnaa, on
ylönpalttinen kirkkaus;
10. Sillä se toinen, joka kirkas-
tettu oli, ei ole ensinkään kirk-
kaudeksi luettava, sen ylönpaltti-
sen kirkkauden suhteen.
11. Sillä jos sillä oli kirkkaus, jo-
ka katoo, paljoa enemmin on
sillä kirkkaus, joka pysyy.
12. Että meillä siis senkaltainen
toivo on, niin me puhumme roh-
kiasti,
13. Ja emme tee niinkuin Moses,
joka kasvoillensa peitteen pani*,
ettei Israelin lapset taitaneet sen
loppua katsoa, joka katoo.
14. Vaan heidän taitonsa olivat
paatuneet*. Sillä tähän päivään
asti, kuin vanhaa Testamenttia
luetaan, pysyy se peite ottamat-
ta pois, joka Kristuksessa lak-
kaa+.
15. Mutta tähän päivään asti,
kuin Mosesta luetaan, riippuu se
peite heidän sydämensä edessä.
16. Mutta kuin he palajavat Her-
ran puoleen, niin peite otetaan
pois.
17. Sillä Herra on Henki*; mutta
kussa Herran Henki on, siinä on
vapaus.
18. Mutta me kaikki avoimilla
kasvoilla Herran kirkkautta katse-
lemme, niinkuin peilissä*, ja me
muutetaan siihen kuvaan kirk-
kaudesta niin kirkkauteen niin-
kuin Herran Hengestä.
4. Luku.
I. Paavali julistaa uskollisuutensa
