P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2382
meidän sydämiimme.
23. Mutta minä rukoilen Jumalaa
todistajaksi* sieluni päälle, että
minä olen säästänyt teitä, etten
minä vielä ole Korintoon tullut+.
24. Ei niin, että me hallitsisim-
me* teidän uskoanne, vaan me
olemme auttajat+ teidän iloonne,
sillä te seisotte uskossa.
2. Luku.
I. Apostoli antaa tietää rakkau-
tensa Korintilaisia, erinomattain
sitä katuvaista kohtaan, jonka
hän ennen oli pannaan pannut;
II. Kiittää Jumalaa Kristuksen au-
tuaaksi tekeväisen tunnon ilmoi-
tuksen edestä.
I. Mutta sitä minä olen itselläni
aikonut, etten minä taas mur-
heella teidän tykönne tulisi.
2. Sillä jos minä teidät murhee-
seen saatan, kukas minua ilahut-
taa, vaan se, joka minulta on
murheelliseksi tehty?
3. Ja sen minä olen teille kirjoit-
tanut, etten minä tultuani saisi
niistä murhetta*, joista minun
tulis ilo saada; sillä minulla on
senkaltainen uskallus kaikkein
teidän tykönne, että minun iloni
kaikkein teidän ilonne on.
4. Sillä minä kirjoitin teille suu-
ressa vaivassa ja sydämen ki-
vussa, monilla kyyneleillä, ei, et-
tä teidän pitäis murehtiman,
vaan että te ymmärtäisitte sen
erinomaisen rakkauden, joka mi-
nulla on teidän kohtaanne.
5. Jos joku* on murheen mat-
kaan saattanut, ei hän ole mi-
nua murheelliseksi saattanut,
vaan puolittain, etten minä teitä
kaikkia rasittaisi.
6. Mutta kyllä siinä on, että se
monelta niin rangaistu on:
7. Että te tästedes sitä enem-
män häntä armahtaisitte ja loh-
duttaisitte, ettei hän uppoaisi
ylönpalttisessa murheessa.
8. Sentähden neuvon minä teitä,
että te hänen kohtaansa rakka-
utta osoittaisitte;
9. Sillä sentähden minä myös
olen kirjoittanut, koetellakseni
teitä, jos te olette kaikkiin kuu-
liaiset,
10. Mutta joille te jotain anteeksi
annatte, sen minä myös anteeksi
annan; sillä jolle minä jotain an-
teeksi annoin, sen minä anteeksi
annoin teidän tähtenne Kristuk-
