DANIEL
1809
nelle näin: kuningas Darius elä-
köön kauvan!
7. Valtakunnan päämiehet, her-
rat, maanvanhimmat, neuvonan-
tajat ja valtamiehet ovat ajatel-
leet, että kuninkaallinen käsky
annettaisiin ja ankara kielto, että
jos joku kolmenakymmenenä
päivänä joltakulta jumalalta eli
ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas,
ainoasti jotakin anoo, pitää jalo-
peurain luolaan heitettämän.
8. Sentähden, herra kuningas,
vahvista se käsky ja kirjoita alle,
ettei sitä jälleen muutettaisi,
Mediläisten ja Persian oikeuden
jälkeen, jota ei kenkään rikkoa
tohdi.
9. Niin kirjoitti kuningas Darius
sen kirjoituksen ja käskyn alle.
10. II. Kuin Daniel sai tietää kir-
joitetuksi sen käskyn alle, meni
hän ylös huoneesensa, ja hänen
suvihuoneensa akkunat olivat
avoimet Jerusalemia päin*, ja
lankesi kolme kertaa+ päivässä
polvillensa, rukoili, kiitti ja ylisti
Jumalaansa, niinkuin hänen ta-
pansa oli ennenkin tehdä.
11. Silloin tulivat ne miehet jou-
koittain ja löysivät Danielin ru-
koilevan ja avuksensa huutavan
Jumalaansa.
12. Niin he astuivat edes, ja pu-
huivat kuninkaan kanssa siitä
kuninkaallisesta käskystä, ja sa-
noivat: etkös kirjoittanut käskyn
alle, että jos joku ihminen kol-
menakymmenenä päivänä jotakin
anova olis joltakulta jumalalta eli
ihmiseltä, paitsi sinulta ainoa-
stansa, kuningas, se pitää jalo-
peurain luolaan heitettämän?
Kuningas vastasi ja sanoi: se on
tosi, ja Mediläisten ja Persialais-
ten oikeutta ei pidä kenenkään
rikkoman.
13. He vastasivat ja sanoivat
kuninkaalle: Daniel, yksi Juuda-
laisista vangeista*, ei tottele si-
nua, herra kuningas, eikä sinun
käskyäs, jonka alle kirjoittanut
olet; sillä hän rukoilee kolmasti
päivässä.
14. Kuin kuningas sen kuuli, tuli
hän sangen murheelliseksi, ja
ahkeroitsi suuresti, että hän Da-
nielin vapahtais; ja vaivasi itsiän-
sä auringon laskemaan asti, että
hän hänet pelastais.
15. Vaan ne miehet tulivat jou-
koittain kuninkaan tykö ja sanoi-
vat hänelle: tiedä, herra kunin-
gas, että Mediläisten ja Persia-
