DANIEL
1810
laisten oikeus on, että kaikki
kiellot ja käskyt, joita kuningas
päättänyt on, pitää muuttumat-
tomat oleman.
16. Silloin kuningas käski, ja he
toivat Danielin edes, ja heittivät
hänet jalopeurain luolaan. Mutta
kuningas puhui ja sanoi Danielil-
le: sinun Jumalas, jotas lakkaa-
mata palvelet, auttakoon sinua!
17. Ja he toivat kiven ja panivat
luolan ovelle: sen painoi kunin-
gas omalla sinetillänsä ja voi-
mallistensa sinetillä, ettei kunin-
kaan tahto muutettaisi Danielia
vastaan.
18. Ja kuningas meni linnaansa,
ja kulutti yön syömättä, ja ei
antanut mitään huvitusta tuoda
eteensä, eikä myös yhtään unta
saanut.
19. Aamulla varhain päivän koit-
taissa, nousi kuningas ylös, ja
meni kiiruusti jalopeurain luolan
tykö.
20. Ja kuin hän luolan tykö lä-
hestyi, huusi hän Danielia surki-
alla äänellä, ja kuningas puhui
ja sanoi Danielille: Daniel, sinä
elävän Jumalan palvelia, onko
Jumalas, jotas ilman lakkaamata
palvelet, voinut sinut jalopeuroil-
ta pelastaa?
21. Niin Daniel puhui kuninkaan
kanssa, (sanoen): kuningas elä-
köön kauvan!
22. Minun Jumalani on lähettä-
nyt enkelinsä, joka jalopeurain
kidat on pitänyt kiinni, ettei he
minulle mitään pahaa tehneet
ole, sillä minä olen hänen edes-
sänsä viattomaksi löydetty; en
myös ole minä sinua vastaan,
herra kuningas, mitään tehnyt.
23. Niin kuningas ihastui siitä
suuresti, ja käski Danielin luolas-
ta ylös ottaa. Ja he ottivat Da-
nielin ylös luolasta, ja ei hänes-
sä yhtään haavaa löydetty, sillä
hän oli turvannut Jumalaansa.
24. III. Silloin käski kuningas; ja
ne miehet tuotiin edes, jotka oli-
vat kantaneet Danielin päälle, ja
jalopeurain luolaan heitettiin lap-
sinensa ja vaimoinensa; ja en-
nenkuin he luolan pohjaan tuli-
vat, tarttuivat heihin jalopeurat
ja murensivat heidän luunsakin.
25. Silloin antoi kuningas Darius
kirjoittaa kaikille kansoille, suku-
kunnille ja kielille, jotka asuvat
kaikessa maassa: teille olkoon
paljon rauhaa!
26. Se käsky on minulta asetet-
