DANIEL
1805
hänen kättänsä estää, eikä hä-
nelle sanoa: mitäs teet?
33. Silloin tulin minä jälleen tai-
dolleni, ja kuninkaalliseen kun-
niaani ja jalouteeni ja minun
muotooni; ja minun neuvonanta-
jani ja voimalliseni etsivät minua,
ja minä pantiin jälleen valtakun-
taani, ja sain vielä suuremman
kunnian.
34. Sentähden kiitän minä Nebu-
kadnetsar ja kunnioitan ja ylis-
tän taivaan kuningasta; sillä
kaikki hänen työnsä on totuus ja
hänen tiensä oikiat; ja joka ylpiä
on, sen hän taitaa nöyryyttää.
5. Luku.
I. Kuningas Belsatsar tekee pi-
don, juo pyhistä astioista, ja nä-
kee käden kirjoittavan seinään,
jota ei tietäjät taida lukea. II.
Daniel kutsutaan sitä lukemaan.
III. Hän nuhtelee kuningasta, ja
selittää kirjoituksen. IV. Kuningas
tapetaan.
I. Kuningas Belsatsar teki kuului-
san pidon tuhannelle päämiehel-
lensä, ja joi itsensä viinasta juo-
vuksiin näiden tuhannen kanssa.
2. Ja kuin hän juopunut oli,
käski hän tuoda ne kultaiset ja
hopiaiset astiat, jotka Nebukad-
netsar, hänen isänsä, Jerusale-
min templistä ottanut oli*, juo-
daksensa niistä voimallistensa,
emäntäinsä ja vaimoinsa kanssa.
3. Niin tuotiin ne kultaiset astiat,
jotka templistä, Jumalan huo-
neesta, Jerusalemista otetut oli-
vat; ja kuningas*, hänen voimal-
lisensa, emäntänsä ja vaimonsa
joivat niistä.
4. Ja kuin he joivat viinaa, kiitti-
vät he kultaisia, hopiaisia, vaski-
sia, rautaisia, puisia ja kivisiä
jumalia.
5. Juuri sillä hetkellä kävivät
sormet niinkuin ihmisen käsi, kir-
joittamaan kynttiläjalan kohdalle
seinään kuninkaan salissa, ja
kuningas äkkäsi kirjoittajan kä-
den.
6. Silloin muuttui kuningas, ja
hänen ajatuksensa peljättivät
hänen, niin että hänen lanteensa
horjuivat, ja hänen polvensa va-
pisivat.
7. Ja kuningas huusi korkiasti,
että viisaat, Kaldealaiset ja tietä-
jät tuotaisiin; ja käski sanoa vii-
saille Babelissa: kuka ikänä tä-
