DANIEL
1802
3. Ja minä käskin kaikki viisaat
Babelista tuoda minun eteeni,
sanomaan minulle, mitä se uni
tietäis.
4. Niin tulivat edes tähtientutkiat,
viisaat, Kaldealaiset ja tietäjät,
joiden edessä minä unen juttelin;
vaan ei he taitaneet sen selitys-
tä minulle ilmoittaa.
5. Siihenasti että viimein Daniel
tuli minun eteeni, joka minun
Jumalani nimen jälkeen Belsatsa-
riksi kutsutaan*, jolla on pyhäin
jumalain henki; ja minä juttelin
hänelle unen.
6. Belsatsar, sinä ylimmäinen
tähtientutkiain seassa, jolla minä
tiedän pyhäin jumalain hengen
olevan, ja sinulta ei mitään sa-
lattu ole: sano minun uneni nä-
ky, jonka minä nähnyt olen, ja
mitä se tietää.
7. Tämä on näky, jonka minä
nähnyt olen minun vuoteessani:
katso, puu* seisoi keskellä maa-
ta, joka oli sangen korkia.
8. Se oli suuri ja paksu puu, sen
korkeus ulottui taivaasen asti ja
näkyi koko maan ääriin.
9. Sen oksat olivat kauniit, ja
kantoivat paljon hedelmää, josta
kaikki syödä saivat; kaikki eläi-
met kedolla löysivät varjon sen
alla, ja taivaan linnut istuivat
sen oksilla, ja kaikki liha elätti
itsensä siitä.
10. Ja minä näin yhden näyn
minun vuoteessani, ja katso, py-
hä vartia tuli alas taivaasta.
11. Se huusi korkiasti ja sanoi
näin: hakatkaat se puu poikki, ja
karsikaat oksat, ja repikäät leh-
det, ja hajoittakaat sen hedel-
mät, että eläimet sen alta lähti-
sivät pois, ja linnut sen oksilta.
12. Kuitenkin jättäkäät kanto
juurinensa maahan, mutta hänen
pitää rautaisissa ja vaskisissa
kahleissa kedolla ruohossa käy-
män; hänen pitää makaaman
taivaan kasteen alla, ja kastu-
man, ja ruokkiman itsensä eläin-
ten kanssa maan ruohoista.
13. Ja ihmisen sydän pitää otet-
taman häneltä pois, ja eläimen
sydän hänelle jälleen annetta-
man, siihenasti että seitsemän
aikaa häneltä kuluneet ovat.
14. Se on vartiain neuvossa
päätetty, ja pyhäin kanssa pu-
heessa vahvistettu, että elävät
tuntisivat Ylimmäisellä vallan ole-
van ihmisten valtakuntain päälle,
ja antavan ne kellenkä hän tah-
