DANIEL
1801
tanut, eikä heidän vaatteitansa
muuttanut; eikä myös tulen kar-
tuakaan heissä tuntunut.
28. III. Silloin puhui Nebukadnet-
sar ja sanoi: kiitetty olkoon Sad-
rakin, Mesakin ja Abednegon
Jumala! joka enkelinsä lähetti, ja
palveliansa pelasti, jotka häneen
uskalsivat, ja ei kuninkaan käs-
kyä pitäneet, vaan antoivat ruu-
miinsa vaaraan, ettei he yhtään
muuta Jumalaa kunnioittaisi eikä
kumartaisi, vaan ainoastaan Ju-
malaansa.
29. Niin olkoon nyt tämä minun
käskyni: kuka ikänä kaikissa
kansoissa, sukukunnissa ja kie-
lissä Sadrakin, Mesakin ja Abed-
negon Jumalaa pilkkaa, hän pi-
tää kappaleiksi hakattaman, ja
hänen huoneensa lokaläjäksi ku-
kistettaman*; sillä ei yhtään
muuta Jumalaa ole, joka niin
pelastaa taitaa, kuin tämä.
30. Ja kuningas antoi suuren
vallan Sadrakille, Mesakille ja
Abednegolle Babelin maalla.
31. Kuningas Nebukadnetsar kai-
kille kansoille, sukukunnille ja
kielille, jotka asuvat kaikessa
maassa: teille olkoon paljon
rauhaa!
32. Minä näen sen hyväksi, että
minä ilmoitan teille ne merkit ja
ihmeet, jotka korkein Jumala
minulle tehnyt on.
33. Sillä hänen merkkinsä ovat
suuret ja hänen ihmeensä voi-
malliset; hänen valtakuntansa on
ijankaikkinen valtakunta, ja hä-
nen valtansa pysyy suvusta su-
kuun.
4. Luku.
I. Kuningas Nebukadnetsar näkee
unissansa suuren puun, joka
pois hakattiin, vaan kanto jätet-
tiin. II. Daniel sanoo sen aavista-
van, että kuningas piti alennet-
taman petoin sekaan, josta hän
kuitenkin 7 ajastajan perästä oli
tointuva. III. Aavistus täytetään,
ja kuningas, taitoon tultuansa,
kiittää Jumalaa.
I. Minä Nebukadnetsar, hyvässä
levossa ollessani minun huo-
neessani, ja kuin kaikki hyvin oli
minun linnassani,
2. Näin unta, ja hämmästyin; ja
ne ajatukset, jotka minulla olivat
vuoteessani sen näyn tähden,
saattivat minut murheelliseksi.
