TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
139
nä rukoilen Herraa, että turilaat
otettaisiin pois Pharaolta, ja hä-
nen palvelioiltansa, ja hänen
kansaltansa huomenna: ainoa-
stansa, älä minua enää viettele,
niin ettes päästä kansaa uhraa-
maan Herralle.
30. Ja Moses läksi Pharaon ty-
köä, ja rukoili Herraa.
31. Ja Herra teki niinkuin Moses
sanonut oli: ja otti turilaat Pha-
raolta ja hänen palvelioiltansa,
ja hänen kansaltansa pois, niin
ettei yhtäkään jäänyt.
32. Mutta Pharao paadutti sy-
dämensä vielä nyt tälläkin haa-
vaa, ja ei päästänyt kansaa.
9. Luku.
I. Egyptin 5. vitsaus, eläinten rut-
to. II. 6. vitsaus, paisumat. III 7.
vitsaus, rakeet ja ukkonen; joista
Pharao kyllä nöyryyttää itsensä;
mutta paatuu taas pahuuteensa.
I. Niin Herra sanoi Mosekselle,
mene Pharaon tykö, ja sano hä-
nelle: näin sanoo Herra Heb-
realaisten Jumala: päästä minun
kansani palvelemaan minua.
2. Vaan jolles päästä, mutta vie-
lä pidätät heitä:
3. Katso, Herran käsi on sinun
karjas päällä, jotka ovat kedolla,
hevosten päällä, aasein päällä,
kamelein päällä, härkäin päällä,
lammasten päällä, sangen ras-
kaan ruttotaudin kanssa.
4. Ja Herra on eroittava Israelin
karjan Egyptin karjasta, niin ettei
mitään kuole kaikesta kuin Israe-
lin lapsilla on.
5. Ja Herra määräsi ajan, sano-
en: tämän Herra tekee huomen-
na maassa.
6. Ja Herra teki niin toisna päi-
vänä, ja kaikki Egyptin karja kuo-
li*: vaan Israelin lasten karjasta
ei yhtäkään kuollut.
7. Niin Pharao lähetti (tieduste-
lemaan) ja katso, ei ollut Israelin
karjasta yhtäkään kuollut. Mutta
Pharaon sydän paatui, ja ei
päästänyt kansaa.
8. II. Ja Herra sanoi Mosekselle
ja Aaronille: ottakaat kätenne
täyteen toton nokea, ja Moses
paiskatkaan sen taivaasen päin
Pharaon edessä.
9. Ja pitää tuleman tomuksi ko-
ko Egyptin maan päälle, ja pitää
oleman ihmisten ja karjan päällä
märkäpäistä punottavaiset pai-
