TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
141
maan päälle: ihmisten päälle,
karjan päälle, ja kaikkein päälle,
mitä kedolla vihottaa Egyptin
maalla.
23. Niin ojensi Moses sauvansa
taivaasen päin, että Herra antais
jylistä ja rakeita sataa, ja että
pitkäisen tuli leimahtelis maan
päälle; ja Herra antoi sataa ra-
keita Egyptin maan päälle,
24. Että rakeet ja tuli sekaisin
maahan lankesivat, niin raskaas-
ti, ettei ikänänsä senkaltaista
kaikessa Egyptin maassa tapah-
tunut ollut, siitä ajasta kuin kan-
sa siinä asumaan rupesi.
25. Ja rakeet löivät koko Egyptin
maalla kaikki kuin kedolla olivat,
sekä ihmiset että karjan: niin
myös koko maan vihannan löivät
rakeet kaikki, myös puut kedolla
särkivät rikki.
26. Ainoasti Gosenin maakun-
nassa, jossa Israelin lapset oli-
vat, ei rakeita ollut.
27. Niin lähetti Pharao ja kutsui
Moseksen ja Aaronin, ja sanoi
heille: minä olen tällä haavalla
pahoin tehnyt; Herra on van-
hurskas, vaan minä ja minun
kansani olemme jumalattomat.
28. Sentähden rukoilkaat Herraa,
että jo kyllä olis, ja että Juma-
lan jylinä ja rakeet lakkaisivat:
niin minä päästän teidät, eikä
teidän pidä enempi täällä viipy-
män.
29. Ja Moses sanoi hänelle:
koska minä lähden kaupungista,
niin minä ojennan käteni Herran
tykö: niin jylinä lakkaa ja rakeita
ei pidä enempi oleman, ettäs
tietäisit maan olevan Herran.
30. Mutta et sinä ja sinun palve-
lias, minä kyllä tiedän, vielä nyt-
kään pelkää Herraa Jumalaa.
31. Niin pellavat ja ohrat maa-
han lyötiin; sillä ohra oli tähkä-
päällä ja pellava oli kulkulla.
32. Mutta nisu ja kaura (a) ei
turmeltuneet, sillä ne olivat hilja-
kylvöt.
33. Niin Moses meni ulos kau-
pungista Pharaon tyköä, ja ojen-
si kätensä Herran tykö: ja jylinä
ja rakeet lakkasivat, ja sade ei
enempi vuodatettu maan päälle.
34. Koska Pharao näki, että sa-
de, ja rakeet, ja jylinät lakkasi-
vat, teki hän vielä enemmin pa-
haa, ja paadutti sydämensä, se-
kä hän että hänen palveliansa.
35. Niin paatui Pharaon sydän,
ja ei päästänyt Israelin lapsia:
