ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
101
43. Luku.
I. Jakobin pojat menevät taas
Egyptiin ja saavat Benjaminin
tuskin kanssansa. II. Tultuansa
sinne, taritsevat he entistä rahaa
takaperin ja sanovat itsensä
syyttömäksi. III. Kantavat lahjansa
nöyryydessä Josephille; joka hei-
tä ystävällisesti puhuttelee ja
laittaa heille aterian.
I. Mutta kallis aika ahdisti maata.
2. Ja koska he loppivat syödä
ne jyvät kuin he Egyptistä tuo-
neet olivat, sanoi heidän isänsä
heille: menkäät jällensä sinne, ja
ostakaat meille jotakin elatusta.
3. Niin vastasi häntä Juuda, sa-
noen: se mies haastoi meitä
sangen kovin, ja sanoi: ei pidä
teidän näkemän minun kasvojani,
jollei teidän veljenne ole teidän
kanssanne.
4. Jos siis sinä nyt lähetät mei-
dän veljemme meidän kanssam-
me, niin me menemme alas ja
ostamme sinulle elatusta.
5. Vaan jolles häntä lähetä, niin
emme mekään mene; sillä se
mies sanoi meille: ei teidän pidä
näkemän minun kasvojani, jollei
teidän veljenne ole teidän kans-
sanne.
6. Israel sanoi: miksi te teitte
minua vastaan niin pahoin, että
te sanoitte sille miehelle teillän-
ne vielä olevan veljen.
7. He vastasivat: se mies kysyi
meistä niin visusti, ja meidän
suvustamme, sanoen: vieläkö
teidän isänne elää? Onko teillä
vielä veljeä? Niin me vastasimme
häntä kuin hän kysyi. Taitaisim-
meko me ratki tietää hänen sa-
novan: tuokaat veljenne tänne.
8. Niin sanoi Juuda isällensä Is-
raelille: lähetä nuorukainen mi-
nun kanssani, niin me valmis-
tamme ja lähdemme matkaan:
että me eläisimme ja emme
kuolisi, sekä me että sinä ja
meidän lapsemme.
9. Minä takaan hänen edestänsä,
kaipaa häntä minun käsistäni;
jollen minä tuo häntä jälleen si-
nun tykös, ja pane häntä sinun
etees, niin minä olen vikapää si-
nun edessäs kaikkena minun
elinaikanani.
10. Sillä jollei meillä olisi ollut
viivytystä, totisesti me olisimme
jo toisen kerran tulleet jällensä.
11. Niin sanoi Israel heidän
