ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
105
11. Ja he laskivat kiiruusti itse-
kukin säkkinsä maahan, ja jokai-
nen avasi säkkinsä.
12. Ja hän etsei, ruveten van-
himmasta niin nuorimpaan asti;
ja hopiamalja löydettiin BenJa-
minin säkistä.
13. Niin repäisivät vaatteensa, ja
itsekukin pani kuormansa aasin
päälle, ja palasivat kaupunkiin.
14. Ja Juuda meni veljinensä
Josephin huoneesen (sillä hän
oli vielä silloin siellä); ja he lan-
kesivat maahan hänen eteensä.
15. Joseph sanoi heille: mikä
työ se on, kuin te tehneet olet-
te? Ettekö te tietäneet, että sen-
kaltainen mies kuin minä olen
taitaa kyllä hyvin arvata.
16. Ja Juuda sanoi: mitä me
vastaamme minun herralleni?
Taikka mitä me puhumme? Taik-
ka millä me taidamme itsemme
puhdistaa? Jumala on löytänyt
sinun palveliais vääryyden: katso,
me olemme meidän herramme
orjat, sekä me, että se, jolta
malja löydettiin.
17. Mutta hän sanoi: pois se,
että minä niin tekisin; sen mie-
hen, jolta malja on löydetty, pi-
tää oleman minun orjani; mutta
menkäät te rauhassa isänne ty-
kö.
18. Niin Juuda astui hänen ty-
könsä, ja sanoi: ah minun her-
rani, suo nyt palvelias puhua yk-
si sana minun herrani korvissa,
ja älkään julmistuko sinun vihas
sinun palvelias päälle; sillä sinä
olet niinkuin Pharao.
19. Minun herrani kysyi hänen
palvelioiltansa, sanoen: onko
teillä isää taikka veljeä?
20. Niin me vastasimme meidän
herraamme: meillä on vanha isä,
ja nuorukainen syntynyt hänen
vanhalla ijällänsä, jonka veli on
kuollut, ja hän on yksinänsä
jäänyt äidistänsä, ja hänen isän-
sä pitää hänen rakkaana.
21. Niin sinä sanoit palvelioilles:
tuokaat häntä tänne minun ty-
köni, että minä saan nähdä hä-
nen.
22. Mutta me vastasimme minun
herralleni: ei taida nuorukainen
jättää isäänsä; sillä jos hän jät-
täis isänsä, niin hän kuolis.
23. Niin sinä sanoit palvelioilles:
jollei teidän nuorin veljenne tule
teidän kanssanne, niin ei teidän
pidä enää minun kasvojani nä-
kemän.
