ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
103
myötämme tuoneet ostaaksem-
me jyviä; emme sitä tiedä, kuka
on pannut jällensä meidän ra-
hamme meidän säkkiimme.
23. Mutta hän sanoi: olkaat hy-
vässä turvassa, älkäät peljätkö:
teidän Jumalanne ja teidän
isänne Jumala on teille tavaran
antanut teidän säkkiinne: teidän
rahanne olen minä saanut. Ja
hän toi Simeonin heidän tykön-
sä.
24. Ja se mies vei heidät Jo-
sephin huoneesen, antoi heille
vettä pestä heidän jalkojansa*,
ja antoi ruokaa heidän aaseil-
lensa.
25. Mutta he valmistivat lahjo-
jansa, siihen asti kuin Joseph
tuli päivälliselle; sillä he olivat
kuulleet, että heidän piti siellä
syömän.
26. III. Koska Joseph tuli huo-
neesen, kantoivat he lahjoja
huoneesen hänelle käsissänsä, ja
kumarsivat maahan hänen
eteensä.
27. Ja hän tervehti heitä rak-
kaasti, ja sanoi: onko teidän
vanha isänne rauhassa, josta te
minulle sanoitte? Vieläkö hän
elää?
28. He vastasivat: sinun palvelias
meidän isämme on rauhassa, ja
elää vielä; ja he kumarsivat ja
maahan lankesivat hänen edes-
sänsä.
29. Niin hän nosti silmänsä ja
näki veljensä BenJaminin, äitinsä
pojan, ja sanoi: onko tämä tei-
dän nuorin veljenne, josta te
sanoitte minulle? Ja sanoi vielä:
Jumala olkoon sinulle armolli-
nen, minun poikani!
30. Ja Joseph kiiruhti itsensä;
sillä hänen sydämensä paloi vel-
jeänsä kohtaan, ja etsi siaa it-
keäksensä; ja meni kamariinsa,
ja itki siellä.
31. Ja kuin hän oli pessyt kas-
vonsa, tuli hän ulos; ja pidätti
itsensä, ja sanoi: tuokaat leipää.
32. Ja pantiin erinänsä hänelle,
ja erinänsä heille, niin myös
Egyptiläisille, jotka hänen kans-
sansa atrioitsivat, erinänsä; sillä
Egyptiläiset ei saa syödä Heb-
realaisten kanssa, sillä se on
Egyptiläisille kauhistus.
33. Ja he istutettiin hänen koh-
dallensa, esikoinen esikoisuuten-
sa jälkeen, ja nuorin nuoruuten-
sa jälkeen: sitä miehet ihmetteli-
vät keskenänsä.
