ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
100
sä, katso, se on minun säkissä-
ni. Niin heidän sydämensä va-
vahtui, ja hämmästyivät kes-
kenänsä, sanoen: miksi on Ju-
mala meille näin tehnyt?
29. IV. Koska he tulivat isänsä
Jakobin tykö Kanaanin maalle,
ilmoittivat he hänelle kaikki, mitä
heille tapahtunut oli, sanoen:
30. Se mies, sen maan herra,
puhui kovasti meille, ja piti meitä
maan vakojina.
31. Ja me vastasimme häntä:
me olemme vaat, emme ole
ikänänsä olleet vakojat.
32. Me olimme kaksitoistakym-
mentä veljestä meidän isämme
poikaa: yksi ei ole silleen eleis-
sä, ja nuorin on nyt isämme ty-
könä Kanaanin maalla.
33. Sanoi se mies, sen maan
herra meille: siitä minä tunnen,
jos te olette vaat: yksi teidän
veljistänne jättäkäät minun tykö-
ni, ja ottakaat teidän taloinne
tarve, ja menkäät pois.
34. Ja tuokaat teidän nuorin vel-
jenne minun tyköni, niin minä
ymmärrän, ett'ette ole vakojat,
vaan vaat; niin annan minä
myös teidän veljenne jälleen, ja
saatte tehdä kauppaa tässä
maakunnassa.
35. Ja tapahtui, koska he tyh-
jensivät säkkejänsä, katso, oli
itsekunkin rahakäärö hänen sä-
kissänsä: ja kuin he näkivät ra-
hakäärönsä, hämmästyivät he
isänsä kanssa.
36. Niin sanoi Jakob heidän
isänsä heille: te olette saatta-
neet minun lapsettomaksi: Jo-
seph ei ole elävissä, eikä Sime-
on, Ja Benjaminin tahdotte te
vielä viedä pois; minun kohtaani
nämät kaikki tapahtuvat.
37. Ruben vastasi isällensä, sa-
noen: tapa molemmat minun
poikani, jollen minä häntä jälleen
sinulle (kotia) tuo, ainoastansa
anna häntä minun haltuuni, minä
hänen sinulle jälleen (kotia)
tuon.
38. Hän sanoi: ei minun poikani
pidä menemän alas teidän kans-
sanne: sillä hänen veljensä on
kuollut, ja hän on jäänyt yksin,
ja jos hänelle tapahtuis jotakin
pahaa tiellä, jota te vaellatte,
niin te saatatte minun harmaat
karvani murheella hautaan.
