Judithan Kirja
XII. Lucu .
HOlofernes anda hänen olla tawaramajas/ tahto händä rawita pöydäldäns/ mutta ei Judith tahdo/ v. 1.
saldi myös hänen mennä colme päiwä ulos ehtona ja amulla rucoileman/ v. 4.
cudzu neljändenä päiwänä ylimmäiset palwelians/ ja Judithan wieraxens/ v. 10.
joca tule ja syö hänen tykönäns mitä hänen pijcans oli hänelle walmistanut/ v. 13.
Ja Holofernes juopui peräti/ v. 20.
Judit 12:1 SIlloin andoi hän hänen mennä tawaramajaans oleman/ ja käski ruockia händä hänen omalda pöydäldäns.
Judit 12:2 Mutta Judith wastais/ ja sanoi: en minä wielä tohdi syödä sinun ruastas/ etten minä syndiä tekis/ mutta minulla on idze wähä myötäni/ josta minä tahdon syödä.
Judit 12:3 Holofernes sanoi: coscas sen syöt cuin sinun myötäs on/ custasta me sijtte enä saamme sinulle?
Judit 12:4 Judith wastais: minun herran/ nijn totta cuin sinä elät/ ennen cuin sinun pijcas sen caiken on syönyt/ nijn Jumala on minun cauttani toimittawa/ mitä hänen mielesäns on.
Judit 12:5 Ja cosca palweliat tahdoit hänen wiedä majaan/ nijncuin käsketty oli: Rucoili hän että he saldisit hänen mennä ulos ehtona ja amulla/ rucoileman HERra.
Judit 12:6 Nijn Holofernes käski Camarerins saldi hänen colme päiwä wapast käydä ulos ja sisälle/ rucoileman Jumalata.
Judit 12:7 Ja hän läxi ehtona ulos sijhen orcoon Betulian eteen/ ja pesi idzens wedesä.
Judit 12:8 Sijtte rucoili hän HERra Israelin Jumalata/ että hän tahdois anda hänelle menestystä/ wapahtaman hänen Canssans.
Judit 12:9 Ja meni jällens majaan/ ja piti hänens puhtana/ eikä syönyt mitän ennen ehtota.
Judit 12:10 Ja neljändenä päiwänä teki Holofernes lähimmäisille palwelioillens ainoastans ehtolisen/ ja sanoi Bagaolle Camarerillens: mene ja puhu sille Hebrean waimolle/ ettei hän estele tullaxens minun tygöni.
Judit 12:11 Sillä se olis suuri häpiä Assyrialaisille/ että sencaltainen waimo pääsis ilman macamat meidän tyköäm/ ja nijn wiettelis miehen.
Judit 12:12 Nijn tuli Bagao Judithan tygö/ ja sanoi: o ihanainen waimo/ älä estele tulla minun herrani tygö/ cunniaxi/ ja syömän/ ja juoman ja iloidzeman hänen cansans.
Judit 12:13 Silloin sanoi Judith: cuinga minä tohdin sen kieldä minun herraldani?
Judit 12:14 Caicki mitä hänelle otollinen on/ tahdon minä mielelläni tehdä/ caickena minun elinaicanani.
Judit 12:15 Ja hän nousi ja caunisti idzens/ meni hänen eteens/ ja seisoi hänen edesäns.
Judit 12:16 Silloin lijckui Holofernexen sydän: sillä hän syttyi himohon hänen tygöns.
Judit 12:17 Ja sanoi hänelle: istu/ juo ja ole iloinen: sillä sinä olet löytänyt armon minun tykönäni.
Judit 12:18 Judith wastais: ja Herra/ minä tahdon olla iloinen: sillä en minä ole ollut minun alinaicanani nijn corkiast cunnioitettu.
Judit 12:19 Ja hän söi ja joi hänen cansans/ mitä hänen pijcans hänelle walmistanut oli.
Judit 12:20 Ja Holofernes oli iloinen hänen cansans/ ja joi nijn paljon/ ettei hän ikänäns nijn paljon juonut ollut.
Vers. 11. Se olis suuri häpiä ) Moni nijstä/ jotca woimalliset owat mailmas/ lange suruttomuteen/ irtauteen/ ja muihin pahoijn wicoihin/ ettei he pelkä ihmisten rangaistuxia/ ja löytäwät usein sijhen soweliat palweliat. Ja heille näky se olewan häpiälinen/ että sencaltainen tila käy heitä ohidzen. Mutta Jumala costa ja wihastu/ ja ei anna sitä olla rangaisemata. Luc 2. Sam. 11. selitys.