Hiobin Kirja
996
helmaans?
3:13 Mixi minä olen nisillä imetetty?
3:14 Nijn minä nyt macaisin/ olisin
äneti/ lewäisin ja olisin lewolla/ maan
Cuningasten ja Neuwoitten cansa/
jotca heillens rakendawat sitä cuin
kylmillä on.
3:15 Eli Förstein cansa/ joilla culda on/
ja heidän huonens täynnä hopiata.
3:16 Eli nijncuin keskensyndynet
kätketyt/ ja en oliscan/ ja nijncuin
nuoret lapset/ jotca ei coscan
walkeutta nähnet.
3:17 Sijnä täyty jumalattomain lacata
heidän wäkiwallastans. Sijnä owat ne
lewolla/ jotca paljo waiwa nähnet owat.
3:18 Sijnä on fangeilla rauha muiden
cansa/ ja ei cuule waatian ändä.
3:19 Sijnä owat sekä pienet että suuret/
ja palweliat owat wapat isännistäns.
3:20 Mixi walkeus on annettu
waiwaisille/ ja elämä murhellisille
sydämille?
3:21 (Jotca odottawat cuolemata/ ja ei
hän tule/ ja caiwaisit händä ennencuin
arnihauta.
3:22 Ne cuin cowin iloidzewat ja
riemuidzewat/ että he saisit haudan)
3:23 Ja se mies jonga tie kätketty on/ ja
hänen edestäns Jumalalda peitetty.
3:24 Sillä minun syödesäni minä
huocan/ ja minun parcun on nijncuin
purisewa wesi: sillä jota minä pelkäisin/
se tuli minun päälleni.
3:25 Ja sitä cuin minä cartin/ tapahdui
minun.
3:26 Engö minä ollut onnellinen? engö
minä ollut äneti? eikö minulla ollut
hywä lepo? ja nyt sencaltainen
lewottomus tule?
Vers.10. Minun ruumini) Josta minä
olen syndynyt/ se on/ äitin cohtua. v.
14. kylmillä) Ne cuin rakendawat cusa
ei ennen rakettu. v. 23. Peitetty) se on/
mitä se elämäs teke/ joca ei tiedä custa
hän löytä lewollisemman cuoleman.
IV. Lucu .
ELiphas nuhtele Hiobi
kärsimättömydens tähden/ sillä hän on
terwenä ollesans muita lohduttanut
heidän ahdistuxesans/ v. 1. sano/ ettei
Jumala waiwa wiattomia/ waan wiallisi/
v. 7. ja että hänelle ilmoitettin nägys/
ettei yxikän ole hurscambi Jumalata/
joca Engeleiskin löytä wian/ paljo
enämmin ihmisis/ jotca asuwat
sawihuones ja madoilda syödän/ v. 12.
4:1 JA Eliphas Themanist wastais/ ja
sanoi:
4:2 Jos jocu sinun cansas rupeis
puhuman/ mitämax et sinä sitä kärsi/
mutta cuca taita säästä.
4:3 Cadzo/ sinä olet monda neuwonut/
ja wahwistanut wäsyneit käsiä.
4:4 Sinun puhes on ojendanut
langenneit/ ja wapisewaisia polweja
wahwistanut.
4:5 Mutta että se nyt tule sinun päälles/
epäilet sinä/ ja että se langeis sinun
päälles/ nijns peljästyit.
